Joulumyyjäisiin valmistautumista

Syysloma meni jo ajat sitten. Ajatuksena oli poimia aatoksia neuloosin keskeltä blogiin, mutta neulomukseni veivät minut kokonaan. Kokonaiset neljä päivää tein vain "aivotnarikkaan"-periaatteella käsitöitä. Täydellisen neuloosin vallassa syntyi neljänä päivänä yhteensä neljä menevää pipoa. 

Tavoitteenani on valmistautua vähitellen tuleviin joulumarkkinoihin. En tosin ole asettanut itselleni pakko-osallistumista, vaan ihan "mikä-hyvältä-tuntuu"-linjalla mennään. Syyslomasta tuli siis täydellinen huvi-hyöty-meininki minun makuuni.

Lokakuun loppu ja marraskuun alku on ollut vastapainoksi täysin neuloositonta menoa. 

Pääsin tänä viikonloppuna vasta vähäksi aikaa toisen lempiharrastukseni (ompeleminen) äärelle. Kuin pieni lapsi karkkikaupassa pengastin varaston kasseja joulumyyjäiset mielessä. Löysin itselleni tunnusomaisia materiaaleja sen verran, että pääsin pientä ja sievää sopuhintaan ompelemaan myyjäisiin. 

Joululaulut soivat vieressä tunnelmoiden, kynttilä palaa ja tuotoksia syntyy. Ihana aika pimeydestä huolimatta. 

Myöhemmin illasta kävelen katselemaan kaunista valomerta hautausmaalla. Muistoja on mielessä ja rakkaat läsnä sydämessä tällaisena iltana. 

Arkipäivän muistot

Pyhäinpäivän kynttilämeret kertovat vuosittain tarinaa muistoissa elävistä rakkaimmistamme. Tuo harmaa syksyn päivä kertoo, kuinka paljon meillä kaikilla on ja on ollut rakkautta sekä hyviä muistoja ympärillämme.

Arkisessa aherruksessa aina silloin tällöin muutenkin poisnukkunut läheinen saattaa ponnahtaa  mieleen.  Jokin yksittäinen sanonta, jonkun toisen ilme tai eteen tupsahtava esine tuovat hymyn huulille ja mukavat muistot läheisestä mieleen. Yksittäistä esinettä katsellessa on sellainen olo kuin läheinen edelleen tuntuisi olevan läsnä ja siinä saattaa erehtyä juttelemaan ääneenkin hänelle. Samoin on valokuvien kanssa, sillä mielellään niille juttelee ja yrittää sitä kautta sanoa muutaman sanasen kuulumisia. Eipä sitä tiedä, vaikka hän kuulolla olisikin.

Muistojen tulviessa mieleen voi vain todeta, että mukavalla tavalla poisnukkuneet lähimmät ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen meihin ja rakkaat muistot kannattelevat elämässä eteenpäin helpottaen luopumista. Vaikka kaipaus ei kokonaan koskaan häviäisikään, on lohdullista huomata rakkauden ja elämää kannattaelevien muistojen paljous kalmistojen peittyessä valomereen.