6.11.2011

Arkipäivän muistot



Pyhäinpäivän kynttilämeret kertovat vuosittain tarinaa muistoissa elävistä rakkaimmistamme. Tuo harmaa syksyn päivä kertoo, kuinka paljon meillä kaikilla on ja on ollut rakkautta sekä hyviä muistoja ympärillämme.
Arkisessa aherruksessa aina silloin tällöin muutenkin poisnukkunut läheinen saattaa ponnahtaa  mieleen.  Jokin yksittäinen sanonta, jonkun toisen ilme tai eteen tupsahtava esine tuovat hymyn huulille ja mukavat muistot läheisestä mieleen. Yksittäistä esinettä katsellessa on sellainen olo kuin läheinen edelleen tuntuisi olevan läsnä ja siinä saattaa erehtyä juttelemaan ääneenkin hänelle. Samoin on valokuvien kanssa, sillä mielellään niille juttelee ja yrittää sitä kautta sanoa muutaman sanasen kuulumisia. Eipä sitä tiedä, vaikka hän kuulolla olisikin.
Muistojen tulviessa mieleen voi vain todeta, että mukavalla tavalla poisnukkuneet lähimmät ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen meihin ja rakkaat muistot kannattelevat elämässä eteenpäin helpottaen luopumista. Vaikka kaipaus ei kokonaan koskaan häviäisikään, on lohdullista huomata rakkauden ja elämää kannattaelevien muistojen paljous kalmistojen peittyessä valomereen.

Ei kommentteja: