Salonkikelpoinen sisustustyyny

Vanhojen tyynynliinojen kasassa on ollut liina, jossa on pienet monogrammit. Kuvassa ne eivät näy, mutta sijaitsevat pitsikukan vieressä oikealla puolella. Pitsikukan kohdalla oli ajan patinan aiheuttamana reikä. Sellainen puhki kulunut kohta, josta joko pienillä pistoilla valkoisella langalla ompelemalla saisi mahdollisimman huomaamattoman, mutta sitten mielestäni se ei enää olisi niin salonkikelpoinen. Joten tyynyliina on saanut odottaa sitä ahaa-elämyksen päivää.

Näitä valkoisia tabletin kokoisia pikkuliinoja minulla on muutamat kappaleet. Niistä jokaisen olen sijoitellut sisustustyynyihini. Tämän tyynyliinan valkoisen värin valkeusaste oli minusta juuri yhteen sopiva pikkuliinan värisävyn kanssa. Yhdistellessäni lisäsin vielä herkän pitsiliinan keskelle. Sekä sitten se jokin piti tähänkin tyynyyn saada ja se löytyy pitsiliinan keskiöstä. Paitsi, että siinä on minulle tyypillisesti kermanvalkoinen helmi, nostatin pitsiliinan keskiosan vanulla keskiöstä ylöspäin ikään kuin luodakseni auringon liinan keskelle. Se näyttää siltä kuin se olisi ollut aina siinä. 

Jotakin piti keksimän tuohon monogrammien viereen haperoituneeseen reikäkohtaan ikään kuin huomaamattomaksi kohdaksi, eikä niin että alleviivaisi kohtaa "tässä nyt on tällainen reikä, katsokaapa" - mallilla. Joten yhden yksittäisen pitsikukan omalla logollani siihen ompelin. Nyt kohta sai ulkoista vahvistusta huomaamattomasti ja vieläpä salonkikelpoisella tavalla. Paraatipaikalle laitoin valmistamani sisustustyynyn komeilemaan. 

Paraatipaikkatyynyistä meillä ollaan kahtamieltä. Minusta ne ovat ihania, esteettistä silmää hiveleviä ja kodin  "eisaakoskea" -osastoani. Nautin nyt siitä, että lapset ovat murrosikäisistä aikuisiin ja saan vapaasti asetella "hörhötyksiäni" huushollissa. Sitten on se kodin maskuliinisen enemmistön mielipide. Eli perheen miesväki on todennut paraatipaikkatyynyistäni, että ne ovat liian prameita. Niiden viereen ei kuulemma uskalla parkkeerata ja löhötä esim. jääkiekkoa katsomaan. Ei näistä tyynyistä tietysti jääkiekko ensimmäisenä tule mieleen. Ainahan voi komistukset siirtää pelin ajaksi sivuun, jos pelkää jääkiekon seuraamisen olevan liikaa sisustustyynyille ;). 

Viikonloppuna siis odotettavissa jääkiekkoa, kun aloitetaan koko pesueen voimalla Suomen Leijonien kannustaminen. Luvassa myöskin haravointia, ikkunoiden pesua ja yleisesti pihasiivousta talven jäljiltä. Vielä kun se aurinkokin alkaisi lämmittää, että päästäisiin hiukan yli +10*C asteen. ~ Hyvää viikonloppua kaikille.

Vappupäivän piknikillä Porkkalan maisemissa. Kuva: Willa Tammisto

Mummulan vierailutyyny

Olin viime vuonna huhtikuussa Chicagossa vanhimman tyttären luona. Iso maailmankaupunki oli pullollaan kaikenlaisia liikkeitä. Kotimaassa odotettu lapsenlapsi mielessä tuli pyörähdettyä muutamat kerrat Walt Disney'n liikkeessä katsastelemassa Amerikan ihmeitä. Ostoksina kotiin lähti mm. Mikki ja Minni, koska ei vielä ollut tietoa kumpiko sieltä oli tulossa. Ajattelin tuolloin laittaa molemmat mummulaan odottamaan, jotta sielläkin olisi jotakin aina pikkuvierasta odottamassa, vaikkapa unileluksi. 

Vuosi tosiaan on hurahtanut ja pikkuinen "Mikki" on kasvanut. Mummulan vierashuoneeseen Minnin ja Mikin seuraksi lastensänkyyn tein pikkuiselle tyynyliinan. Vanhassa lakanakankaassa valmiina olleet punaiset monogrammit synnyttivät idean käyttää pientä tyynyliinaa lastensängyssä. Punaisten monogrammien kaveriksi ompelin koristenauhan, jossa on tasapuolisesti niin Minneille kuin Mikeille sinistä ja punaista. Vahvaa punaista väriä keventämään laitoin yhden erillisen virkatun ympyrän vanhasta pitsiliinasta sekä sen keskelle toisesta pitsiliinasta leikatun valkoisen perhosen. Perhosella on helmikoriste, mikä tosin käyttötyynyliinassa tulee poistetuksi - varmuuden vuoksi.

Ruusu-tyyny ristipistoliinasta

Muistatteko joskus maailman ajat sitten ostamani ristipistotyön? Ensin retusoin alkuperäistä värimaailmaa; villalangan päälle rohkeasti vaan ommellen muliinilangalla oman maun mukaista värimaailmaa. Sitten työ tuli leikattua 15cm x 25cm koosta postikortin kokoiseksi. Asettelin sen valkoisen liinan päälle ja kuvan reunaan ompelin kehykseksi kauniita nauhoja. Mutta sitten iski se "ei tää oo kiva" -juttu päälle. En tiedä tuleeko lukijoilleni koskaan sellaisia "elämyksiä". Itselleni niitä tuppaa tulemaan tämän tästä, kun jopa valmiiksi suunnittelemani työt tavallaan elävät ja muotoutuvat kaiken aikaa työvaiheiden aikana. 

Siinä se odotteli "syntymäänsä" pöydällä muutaman kuukauden ja nukkui Ruususen unta. Oikeastaan ruusun puhkeaminen kukkaan vaati sellaisen kökkö-päivän eli asiat eivät olleet menneet niin kuin Strömsössä. Purkasin suomalaisella sisulla harmit ompelemiseen. Ruususta tuli leikattua pienempi ja pienempi. Lopuksi ompelin ruusun kuvan kanssa pikkaraiseen sisustustyynyyni mukaan sivustavedettävän patjakangasta ja vanhaa lakanakangasta. Tyynyn taakse ompelin vanhasta pitsiliinasta leikattuja perhosia lentelemään kevättä kohti, vaikka ulkona lunta on vielä runsaasti.  Nyt tämäkin ristipistoliina on herännyt pitkästä Ruususen unesta. 

Pitsikukkasia sisustustyynyllä

Vanhat lakanakankaiset tyynyliinat ovat ihastuttavia käsitellä ja uudistaa. Ennen vanhaan työn laadun piti olla sukupolvelta toiselle kestävää. Kerran kunnolla valmistettu  käsityö kesti seuraavienkin sukupolvien käytössä. Ihailen näitä kauniita, yksityiskohtia sisältäviä, pesusta toiseen kestäneitä ja valkoisena pysyneitä tyynyliinoja. Vintage-henkiset sisutustyynyni tulevat varmasti jatkossa olemaan niitä pitkäikäisimpiä liinavaatevarastossani tai kaappien kätköissä.

 

Tässä viimeisin tuotokseni, mihin ompelin kahdesta erilaisesta virkatusta pitsiliinasta poimittuja kuvioita. Kuviot ovat erivahvuisella langalla virkattuja. Kuvioiden keskelle ompelin harmaat helmet ykstyiskohdiksi. Läheltä katseltuna ne näyttävät pitsikukkasilta ja antavat juhlallisen tunteen sisustustyynylle, mikä jo pelkästään valkeana omana itsenäänkin on kuin taideteos kirjailuineen.

 

Minun perheen emännyyden aikana on marketeista kotiin kannettu pussilakanoiden kylkiäisinä yhtä monta tyynyliinaa. Liinavaatekaappiin kurkistaessa voi todeta, että kiintiö on pienempi juuri verrattaessa tyynyliinat kontra pussilakanat uuden ajan mallistoissa. Tyynyliinoissa tuppaavat kankaat venymään, haalistumaan ja näyttämään hyvinkin pian nuutuneilta. Ei siinä tule levännyt ja freesi olo, kun tyynyliina näyttää väsähtäneeltä ja kaikkensa antaneelta. Minusta tyynyliinan pitää olla puhdas ja raikas.

 

Olen karsinut aika ajoin tyynyliinat kulutuksen uuvuttamina pois kaapeista ja ostanut tilalle uusia. Nyt onkin herännyt ajatus uudistaa liinavaatekaappi penkojaisteni aarteilla. Ne ovat kuin pakasta vedettyjä edelleen vuosikymmenien jälkeen. Se olisi minun kannanottoni kulutuksen kierron oikeaan suuntaan kääntämiseen.

Romanttinen sisustustyyny

Viikonloppuna aarteistani löysin kaikenlaista. Aarteilla tarkoitan keräämiäni vanhoja kankaita, tyyny- ja pöytäliinoja, pitsinauhoja ja -liinoja, ristipistotöitä jne. Kaipasin sängynpeittomme päälle huoneen tunnelmaan sopivampia tyynyjä. Kauniissa säässä ulkoiltua mieleni oli inspiroitunut ja ideat olivat vapaita lentämään. Annan ompelusmateriaalien yleensä odottaa oikeata hetkeä ns. puhjetakseen kukkaan. Tämä tarkoittaa sitä, että en väkisin tehtaile tyynyjä tai muitakaan käsitöitä, vaan haluan että ne syntyvät luovasti. Silloin olen itse tyytyväinen työni tulokseen.

 

Inspiraation siivittämänä suunnittelin ja ompelin muutamat koristetyynyt. Viikonlopun aikana syntyneet tyynyt tosin valmistin vain omaan kotiin - en myyntiin. Viikolla esittelen nämä raikkaan valoisan ulkoilman innoittamat inspiraationi tuotokset teille. Ensimmäinen koristetyyny on itselleni mieluisin. Mielestäni tavoitin tällä tyynyllä makuuhuoneen vanhanajan hengen. En tiedä, mistä jo lapsuudesta saakka ilmennyt innostus parin sadan vuoden takaiseen romantiikkaan on kummunnut. Olen hippivuosiluvulla eli 1960-luvulla syntynyt, mutta en haikaile pätkääkään räväköiden värien ja suurien kuvioiden maailmankaikkeuteen. Ehkä aistit täyttyivät niistä jo aikoinaan ajassa elettynä ja nyt haen jotakin vastakohtaista, kuittaan keittiöpsykologiallani. 

Oikein hyvää maaliskuisen viikon alkua kipakoista pakkassäistä huolimatta. Nautitaan auringon paisteesta päivällä ja mahtavista iltayön taivaan revontulista - jopa täällä eteläisessä Suomessa.

 

 

Pitsisen kesäkassin tarina

Olipa kerran vanhantavaran kaupassa 0,20 € vanha, virkattu tyynyliina. Se oli kaunis ja pieni, joten ei siitä kovin suurta koristetyynyä olisi voinut tehdä. Mutta tyynyliinan uusi emäntä näki sen mahdollisuudet aloittaa uuden elämän juhlavana kesäkassina.

Sattuipa samaan aikaan tyynyliinan emäntä siivoamaan kaappejaan ja löytämään pieneksi jääneitä kesäpaitoja. Erityisen mielenkiintoinen oli 1980-luvulta ollut nuoruuden kesäiltojen röyhelöpaita.

Siitäpä alkoi juhlavan kesäkassin uusi olemus syntyä. Virkattu tyynyliina sai retron kaverin juhlapaidan röyhelöistä ja sisäosaansa vanhan ja tuttavallisen lakanakankaan palasen. Ja uskomattoman hienosti ne kaikki tulivat toimeen keskenään. Ennakkoluulottomasti ne jatkoivat uutta elämäänsä entistä uljaampina eteenpäin.

Sen pituinen se :O)

Lakanakankaasta ja pitsiliinasta vintage-pussi

Ostin jo jokin aika sitten second-hand-kaupasta kasan vanhoja virkattuja pikkuliinoja. Vähän ajan kuluessa olen ideoinut niille uuden elämän, jossain muussa tehtävässä.

Tämä on pussukka puikoille. Pussukan sisus on vanhaa lakanakangasta, pitsi toisesta lakanasta ja vanha pitsiliina päällystämässä käsityöpussia, jonka koristelin kauniiksi ;) Sinikuvioinen nauha on Tilda Basics.

Arkisten esineiden juhlavaa säilytystä parhaimmillaan.


 

Vanhasta pitsiliinasta kesäkassi

Flemmina-kassit

I love this bag! Beautiful one my friends!

Valitettavasti kamerani rikkoontui alkuviikosta, joten kuvalliset päivitykseni tulevat nyt uuden kameran otosten myötä. Viikon aikana olen suunnitellut ja ommellut uuden elämän vanhantavaran kaupasta ostamilleni pitseille ja pitsiliinoille.

~
Pitsinen kesäkassi on saanut sisustakseen vanhaa lakanakangasta ja ulkopuoli on siis vanha pitsiliina. Kahvat ovat ehkä järeät, joten ne vielä saattavat menossa vaihtua.

~

Olisipa jo kesä ja voisin ottaa iki-ihanan pitsikassini käyttöön!