 |
| Photo: Willa Tammisto |
Rakkaat lukijat. En ole teitä unohtanut, vaikka minusta ei viime aikoina ole juuri elonmerkkejä näkynyt tai kuulunut.
Minulla sattuu olemaan sellainen luonne, että kun johonkin hommaan ryhdyn, niin se viepi koko eukon mukanaan. Nyt syksystä alkanut arki on siis suorastaan imaissut minut sataprosenttisesti. Ei se ole mitenkään sitä, että en osaisi sanoa tietyssä pisteessä kaksikirjaimista sanaa - ei. Vaan oikeasti mielenkiintoiset asiat ovat aina vieneet minut syvälle asioiden ytimeen ja ihan vapaasta omasta tahdostani. Mielelläni niissä sitten piehtaroin aikani, kunnes taas ilmestyy jotakin muuta tosi mielenkiintoista.
En tiedä tunnistatteko itseänne siitä, että jos jokin projekti on menossa, että se meneillään oleva tehtävä on tehtävä loppuun, vaikka sitä olisi vääntänyt jo kellon ympäri. Siinä mennään periaatteella, että "minähän-en-sitten-kyllä-luovuta". Eli juttu on saatava valmiiksi, ellei nyt täydelliseen päätökseen, niin ainakin itseään tyydyttävään pisteeseen ennen siirtymistä unelle, levolle tai ns. vapaa-ajalle. Sivustaseuraajan mielestä liiallista tekemisen ahnehtimista eli kuin ei seuraavassa päivässä olisikaan yhtä monta tuntia. Jotenkin sellainen asioihin perehtymisen intensiivisyys on kuitenkin minusta kiehtovaa ja ei siinä tohinassa sitten lasketa tuntien kulkua. Se nyt on epäolennaista.
Toisaalta tekemisilleen aikansa antava voi todeta olevansa olennaisen äärellä. Hän saa tehdä jotakin täydestä sydämestään ja sydämellään. Mielekäs tekeminen tuo tekijälleen elämään sisältöä. Sisällökäs elämä taas antaa tekijälle rikkautta jakaa elämässä saavutettua sisältöä muillekin. - Menipä filosofiseksi, mutta niin se vain on.
Toivon, että lukijani saat syksyssä edetä sinulle tärkeiden asioiden tai tehtävien äärellä. Toivon, että saat niistä voimauttavaa eloa ja oloa elämääsi. Oikein hyvää elokuun tummenevien iltojen aikaa. Nautitaan vielä lämmittävistä auringonsäteistä.
-------------------------
Kuva: Willa Tammisto - Lypsykoneelle jonottanut vuohi hurmasi minut täysin. Luottavaisin mielin vuohi poseerasi minulle ja samassa siirtyi tärkeään tehtäväänsä lypsettäväksi, että halloumi-juustoa saatiin tehtyä. Arjen sankari kyproslaisittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti