Valoa arkeen

Viikonloppuna pyörähdin Turussa. Tapanani on Turussa käydessäni piipahtaa Hansa-korttelissa vakiokohteet läpi. Lähdin tällä kertaa tutkiskelemaan joulun odotuksen astetta kaupallisen joulun markkinoilla. 

Täysillä mentiin joulun maailmoissa pikkuputiikeista isompaan tavarataloon. Olo jäi kuitenkin keveäksi, eikä missään vaiheessa syntynyt yltäkylläisyyden ähkyä. Ehkä tiedostamattani suljin silmäni pahimmilta hörhötyksiltä ja keskityinkin havainnoimaan tunnelmaa. Päällimmäiseksi jäi kotoisan ja tunnelmallisen joulun tavoittelu.

Päivän asetelma syntyi Indiskasta löytämieni valopallojen ympärille. Valopallot on kätevä asetella vaikka minne, koska ne toimivat pattereilla. Patterirasian piilotin folion sisään. Sitä ei sitten juuri huomaakaan. Rasia itsessään on kuin yksi osa kokonaisuutta. 

Huomaamatta asetelmasta tuli kansojen joulurauhan julistus. Yhteensulautuneena on uutta ja vanhaa vähän sieltä sun täältä, läheltä ja kaukaa. Vanha intialainen lipasto eteisessä valaistuu vastaanottamaan tulijat intialaisilla valopalloilla egyptiläisessä kannussa. Ruotsalaisella joululiinalla istuu suomalaisin käsin valmistettu Tilda-enkeli norjalaisin kaavoin ja ideoin. Joulun hartaaseen henkeen valojen ja enkelin kera asettelin pikkuisen taulun, mikä on kopio italialaisen mestarin työstä. 

Seesteistä joulun odotusta. 

 

Suojelusenkeli

              

Joulua kohti kodissamme paketteja ilmestyy lipastojen ja kaappien päälle. Paketit saavat seurakseen joulutavaroiden laatikoista muistojen aarteita pieninä vinkkeinä lähestyvästä joulusta. Minusta on ilo katsella paketteja rauhassa kauan ennen aattoiltaa, jossa muutamassa tunnissa paketeista on kuorittu kasa paperia, narua ja nauhaa. Nuorimmatkin kotona asuvat lapset ovat kasvaneet isoiksi, joten ei tarvitse olla huolissaan pakettien puolesta ennen aattoiltaa. Ehkä pientä hypistelyä ja ulkomuodon perusteella arviointia tehdään, mutta sehän kuuluu kaikkien jouluihmisten tapoihin.

 

Lahjat luovat odotuksen tunnetta. Se on tunnetta yhteisestä kokoontumisesta. Se on tunnetta joulumielen jakamisesta rakkaiden kesken. Se on tunnetta perinteiden jatkamisesta sukupolvesta toiseen.

                                                                 ~~~

Olen aukaissut ensimmäisen yläkaappiin kätketyn joulutavaroiden laatikon. Jouluihmisellä laatikoita on useampia; lasten tekemille jouluaskarteluille, tontuille, enkeleille, palloille jne. Ensimmäinen esille ottamani laatikko pursusi muistoja ajalta, kun vanhimmat lapset - nyt jo aikuiset - olivat pieniä. Nostalgisia ajatuksia ponnahti mieleeni, kun katselin milloin mikäkin koriste on joulujamme juhlistanut. Jos vain esineet osaisivat kertoa.

 

Ensimmäisenä nostin laatikosta lipaston päälle lahjapakettien suojelijaksi pienen enkelin. Enkeli on äidiksi tulleen tyttäreni saama lahja kummitädiltään. Todella tärkeä pieni enkeli vartioi vuodenaikojen ympäri nuoreksi ylioppilaaksi saakka neidon kammarin ovella. Siinä enkeli arvioi sisään astujat ja samalla huolehti huoneen haltijasta. Enkeli saa tänä jouluna lapsuuden kodissa viimeisen suojelutehtävänsä. Jouluna annan sen tyttärelleni hänen perheensä omia jouluja koristamaan. Pieni lapsenlapseni saa tulevina jouluina tutkailla äitinsä enkeliä jouluisten perinteiden jatkumona.