Tervehdys pienen tauon jälkeen. Paukkupakkasista olemme saaneet nauttia tammikuun puolivälin jälkeen. Luntakin on tullut nyt sitten vihdoinkin oikein urakalla, kun sitä jo pitkään ehdimme odotella. Mielestäni se on ollut vain terveellistä, että olemme saaneet puhista toppatakeissa nietosten keskellä. Tämä on oikea suomalainen talvi.
Vapaa-aika on ollut melko kortilla. Tämä tarkoittaa, että sitä ei käytännössä ole ollut juuri ollenkaan. Päivät ovat menneet niin vauhdilla, että hämmästyksekseen sitä katsoo keittiön almanakasta kuluvan vuoden tammikuun olevan lähes kokonaan valmis muutamaa alkuviikon päivää lukuunottamatta.
Käsitöitä on aina jossakin välissä ehtinyt tehdä eteenpäin. Isoäidin neliöistä syntyvä peitto on edennyt vaatimattomasti, mutta kuitenkin. Totesinkin, että saapa nähdä syntyykö tästä tyynynpäällistä kummenpaa. Torkkupeitto tai jopa isomman lapsen sängynpeittokin vaatii melko monen illan uhrausta neliöiden väsäämiseen.
Vanhantavaran kaupassakin ehdin piipahtaa ja yllätyksekseni sieltä löytyi kivoja lakanapitsejä, parit monogrammit ja lisää pelastettavia mummojen ristipistotöitä. Niistä sitten myöhemmissä postauksissa.
Reipasta talven jatkoa. Nautitaan kunnon talvesta :)
2 kommenttia:
Kauniit sävyt, mutta peittoon on vielä matkaa. Ei sovi minun kärsivällisyydelleni (tai siis sen puutteelle). Tyynykin olisi kiva.
Näinhän se. Kovasti on vielä urakkaa, mutta aina kannattaa olla niitä unelmia ;)
Lähetä kommentti