PÄIVÄ PUUTARHASSA

Sininen taivas on ollut ihailtavana lähes koko päivän. Pienet, pumpuliset pilvet ovat ajoittain lipuneet auringon eteen kuin hengähdystauoksi. Aurinko on hellinyt mitä parhaimmalla tavalla kesälomalaisiaan. 

Aamupäivän ohjelmassa oli puuhastelua puutarhan kasvillisuuden kanssa. Olemme todenneet jo pitkässä juoksussa, että alppiruusut viihtyvät pihallamme. Joten tänään yksi, uusi valkoalppiruusu  (Cunningham's White) istutettiin laajennukseksi muun alppiruusuperheen jatkoksi. Muut saman alppiruusuperheen jäsenet ovat jo kukintonsa kukkineet, joten tähän päivitykseen ei valitettavasti ole parhaimmassa kukinnassaan olevia kuvia saatavilla. 

Valkoalppiruusut ovat viihtyneet loistavasti aurinkoisella kallion reunamalla, jossa ympärillä on kangasmaastossa mäntyjä ja kanervia. Ne ovat levittäytyneet ja kasvaneet erilaisista talvista huolimatta hyvin. Eivätkä ne onnekseni kelpaa kauriiden herkuksi. Edellä mainittu asia on merkittävä seikka saaristossa, koska niin monen kasvin kohdalla olen jo luovuttanut kauriiden voitoksi. 

Tämän sortin alppiruusuharrastusta perheemme puutarhassa saan kiittää 40-vuotislahjastani appiukolta. Siitä alkoi lähes vuotuinen alppiruusuperheen lisäys. Valkoalppiruusujen lisäksi olemme kokeilleet muitakin lajikkeita. Toinen kiitollinen lajike on jo toukokuussa komean punaisena kukkiva Elviira. Elviira on myös viihtynyt omassa paikassaan aluskasvillisuuden virassa puutarhaan istutettujen koristehavujen kanssa. 

Iltapäivän auringossa opiskelin äitini vanhaa luonnontiedon kirjaa lähes 70 vuoden takaa. Uskomaton määrä tietoutta kansien välissä! Ihailin kaikkia yksityiskohtaisia selityksiä ja taitavasti piirrettyjä kuvituksia - eritoten poikkileikkauskuvia. Mustavalkoinen kirja tietomäärineen lumosi minut täysin. 

Päivityksen loppuun sopii hyvin lainaus lukemastani luonnontieteen kirjasta."Hyvin hoidettu puutarha tuottaa omistajalleen maukkaita hedelmiä, ravitsevia vihanneksia ja mausteita. Jokaisen jolla on käyttökelpoista maata asuntonsa ympärillä, pitäisi perustaa itselleen oma puutarha; se palkitsee vaivan moninkertaisesti, samalla kuin se tarjoaa virkistävää ja kiinnostavaa työskentelyä loma-aikoina." (Kivirikko: Kansakoulun luonnontieto. 1947) 

KUISTILLA KAHVITTELEMASSA

Puuhastelin puutarhassa eilen melko viileässä saariston säässä. Kottikärry täyttyi, saha lauloi ja "sekatöörillä" oli töitä. Totesin, että lumeton talvi on ollut monelle puutarhan kasville rankempi kuin kunnon luminen talvi. Illan tullen tuskastuin huitomaan hyttysiä ja päätin siirtyä sisätiloihin hommiin kuistille. 

Kuistimme eli eteisemme on ollut kauan lapsiperheille tuttu tavaran säilytystila. Otin itseäni niskasta ja kävin kaikki kuistin kaapit läpi. Nyt on kaapeissa tilaa. Sitä tuntuu säilövän jotakin pahanpäivän varalle, mutta ehkä kymmenen vuodenkin säilöminen on jo ollut riittävästi pahan päivän odottamista. Seuraavalla kaupunkikäynnillä voi sitten laittaa meille tarpeettomat vaatteet ja kengät eteenpäin jollekin niitä tarvitsevalle. Kyllä sieltä löytyi ihan vain poisheitettävää roinaakin. Hohhoijaa.

Kuistin käyttötarkoituksen uudistaminen kesäiseksi kahvittelutilaksi ihan vain huonekalujen uudelleen järjestelyllä ja täydellisellä siivouksella oli puhdistava kokemus. Isoäitini vanhat valkoiseksi maalaamani tuolit ja saman isoäidin vanha pöytä pääsivät arvoiselle paikalleen. Aamukahvit maistuvat kahvilta suviaamuina kesäisellä kuistilla.

Tänään jatkoin puuhasteluani puutarhassa ja sain kesän ensimmäisen punkin jalkaani. Tulin sitä poistamaan sisälle ja kannoin samalla puutarhasta kuistin ilmettä kaunistamaan suvista kukkaloistoa. Nyt kahvittelukuistini on viimeistellyn näköinen. Aurinkoista päivän jatkoa!

Huutokaupassa ja perinnepäivillä saaristossa

 

 

Olen niin etuoikeutettu (ainakin omasta mielestäni), kun saan nauttia täysillä koko kesän parhaista maisemista ja muusta virikkeisestä kesäisestä annista Turunmaan saaristossa. Sininen meri kimmeltää silmän kantamattomiin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lokit kiljuvat, suolainen meri tuoksuu ja siellä sun täällä näkee iloisia lomailevia ihmisiä Suomesta ja muualta rantautuen paateilla, autoilla ja polkupyörillä saaristokaupunkiin. Elämä on tässä ja nyt omassa paratiisisaaressani.

 

Kesäisin saaristossa saa olla hiljaisuudessa ja rauhassa, mutta on myös runsaasti ohjelmaa tarjolla kaikille ohjelmallista antia leppoisaan oleiluun kaipaaville. On musiikkia, taidetta, elokuvia ja muita tapahtumia. Tunnelma tapahtumissa on rentoa ja rentouttavaa. Mekin päätimme viettää perheenä tänään ohjelmallisen päivän eilisen puutarhapainotteisen päivän jälkeen ja annoimme kitkettäville rikkakasveille yhden lisäpäivän aikaa vallata itselleen lisää alaa ;)

 

Ohjelmallinen päivämme alkoi Nauvon Kirjaisten kylästä, jossa pitkän perinteen jatkumona on aina heinäkuussa järjestetty kyläläisten ja kesäkyläläisten voimin huutokauppa. Ennen huutokauppaa oli jo tarjolla useita kirpputorikojuja, joista saattoi tehdä löytöjä. Munkkikahvilassa oli jatkuvasti pitkä jono. Huutokaupassa oli leppoisa tunnelma. Jos olisi ollut pikkuisen perheautoa enemmän tilaa kuljetuspuolella, olisi kannattanut huutaa antiikkisia huonekaluja pikkurahalla. Vähän jäi harmittamaan, kun 1900-luvun alkupuolelta ollut täysipuinen antiikkisänky meni 15 eurolla ja komea yli 100-vuotias alkuperäiskunnossa ollut klaffilipasto niin ikään parilla kympillä. Mutta yritin suggeroida ajatteluni siihen malliin, että hamsteriksi ei saa ruveta pelkkien hintojen perusteella. Jotkut toiset saavat olla verrattain tyytyväisiä päivän huutoihinsa. Eli näissä huutokaupoissa saattaa tehdä mukavia löytöjä. Itse tyydyin maltilliseen ostamiseen kirpputorikojuista eli löysin kahdet virkatut pellavaiset pikkuliinat yhteensä 2 eurolla. Päivitykseni kuvassa mukana myös poikani löytämä kiva lapsi-koira-aiheinen alkuperäisissä kehyksissä oleva painokuvataulu alle jätskin hinnalla eli 1,50€.

Huutokauppojen jälkeen iltapäivästä suuntasimme seuraavaan saaristokaupungin saareen eli Korppoon kotiseutumuseolle 1700-luvun aikaisille perinnepäiville. Paikalla oli tarjolla työnäytöksiä mm. aidolla kirnulla voin kirnuamista, lampaan villan kehräämistä langaksi ja koivun tuohen valmistamista tarve-esineiksi. Lapset saivat kirmata museoalueen ympärillä pukeutuneina museolta lainattuihin 1700-luvun aikaisiin lastenvaatteisiin. Musiikillista antia tarjosi paikallinen pelimanniyhtye ja mukana sai laulaakin ikivihreitä kesäisiä lauluja, jos niin halusi. Vatsaakin oli ajateltu ja maittavaa lihakeittoa sai syödä edulliseen hintaan kauniista, posliinisista lautasista ulos valkoisilla liinoilla katetuilla pöydillä kuin paremmassa ravintolassa konsanaan.

 

Iltaan on vaipumassa kaunis saaristopäivä. Aurinko paistoi lämpimästi ja seura oli mitä parhainta. Leppoisaa juttelua ja tuttujen tapaamista molemmissa saarissa. Voiko ihminen enempää toivoa lomaltaan ja ylipäätään eloltaan ja ololtaan elämänsä paratiisisaarelaisena.

Metsien koira

Keväthangilla kävelty koiraystävän kanssa. Iloisesti koirapoika jaksoi tepsutella perässäni ympäri markkia. Se oli niin innoissaan, kun sai vapaana vaeltaa, pyöriä lumessa sydämensä kyllyydestä ja suorittaa omia tutkimuksia. Kyllähän sitä muutama mukava kepukka löytyi sekä kauriiden "kakkabaari", kuten meillä on tapana ilmaista asia.

Päivän ohjelmaan kuului hiljaisen luonnon lisäksi ihmisen aiheuttamaa talvista pärinä-ääntä. Hieman pelkäsin, että miten alle vuoden ikäinen nuorukainen suhtautuu moottorisahan ääneen. Turhaa huolta. "Miesmäisesti" koira teki tuttavuutta äänekkäästi ärhentelevän "otuksen" kanssa ja totesi, että enemmän on ääntä kuin elämää ja siis ei pontetiaalinen vihollinen. Koiramme oli täysillä mukana pienessä metsätyöpuuhassamme; puiden kaatoa ja risusavottaa. Kilvan keräsimme kaadettujen puiden karsittuja oksia; kumpikin omalla tavallamme. Iltauni tuli nopeasti saunan jälkeen niin emännälle kuin koiralle.

Tänään jatkamme jälkien siivoilulla ja pikkurisujen poltolla. Saa nähdä, mitä metsätyökoira tykkää ennen aikaisesta pääsiäiskokosta. 

Sateinen Suomen suvi

Viileyden lisäksi tästä kesäkuusta jäävät mieleen hyttyset ja sade. 

Tästä sitä pitäisi sitten notkistua juhannuksen jälkeen kohti loppuvuotta, vaikka kesäinen sää ei vielä ole  kovinkaan monena päivänä päässyt hellimään ja varsinaisia hellepäiviä ei ole ollut. Mökkielämässä ei ole tarvinnut vaatekaapissa koskeakaan siihen kesäisten vaatteiden pinoon. Ihan hyvin on pärjännyt kevään ja syksyn vaatteilla. Nuorimmat eivät ole valittaneet kuumuutta tai hinkuneet uimisesta vielä kertaakaan... 

Hyttyset ja minä on pahin mahdollinen yhtälö. Olemme aina kunnioittaneet toisiamme pitkällä etäisyydellä. Jos tuttavuutta on tapahtunut, niin seurauksena on ollut mielettömästi turvonneet ja kutiavat jäsenet. Olen ollut oikein tyytyväinen, ettei etelässä juurikaan ole ollut hyttysongelmaa, mutta perunpa puheeni tämän kesän osalta. Oli ilta tai aamu, niin inisijöitä riittää. Mutta kuuleman mukaan otolliset olot hyttysille on kauttaaltaan Suomessa. En edes halua kuvitella kuinka paljon niitä on pohjoisessa...

Vesi vanhin voitehista, jos asiaa ajattelee positiivisesti. Luonto tykkää, mutta ruohonleikkaaja vähemmän. Toisaalta luonnollekin liika on liikaa, kun juuri ne koko vuoden odotetut kauniit kukinnat repsahtavat uupuneena pitkin pituuttaan. Mikä pettymys...

Toisaalta asialla on aina se toinen puoli.  Kun pihalla ei  ole päässyt puuhastelemaan, olen tutustunut toden teolla pennun elämään. Karvavauvan kanssa on leikitty ja peuhattu. Ihanaa on ollut ajan kanssa tutustua uuteen perheenjäseneen. Pienen spurttauksen ja leikin jälkeen  pienokainen on sitten kömpinyt tutimaan pedilleen. Silloin tämä emäntä on kaivanut mapillisen sukujuuria ja työstänyt sukuselvityksiä. Kohta varmaan sääolojen innoittamana iskee sukkakuumekin eli tulee neulomishimo. Sukujuttuja ja sukkapuuhia en puuhastele hellesäällä...

Juhannuksena Suomen suvessa

Onneksi sää on ollut suosiollinen keskikesän juhlalle suomalaisessa suvessa. Aurinko on hyväillyt ja pienenpieni tuulen henki leyhytellyt hiljakseen silloin tällöin. Meillä on ollut ulos katettuna juhannusaaton ateria kaikkine perinteineen. Ihan kuin juhannuksen vietto olisi niistä kiinni. Toisaalta ne luovat turvallisen tunteen samalla tavalla kuin puolen vuoden päästä perinteisten ruokien äärelle kokoontuminen. Perinteistä kiinni pitäminen tuntuu  tärkeältä.

Poikani kävi hakemassa ilokseni juhannuskoivut, kuten olen vuodesta toiseen tottunut näkemään ulko-oven tai kuistin pielessä. Koivujen lävitse kulkeminen tuo mieleen astumisen suomalaisen suven ytimeen. Tuoreen vihreät juhannuskoivut näyttävät elämän voiman ja kutsuvat nauttimaan Suomen  suvesta parhaimmassa asussaan. Ainutlaatuisessa pohjoisen maamme suvessa on tarjolla hetken tuoksuja ja värejä. Kesä on niin lyhyt. Onneksi se kuitenkin on valoisa, jotta sen kesto tuntuu aavistuksen laveammalta.

Nautitaan näistä valon täyttämistä päivistä ja öistä. 

Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa kaikille.

Sininen hetki

Kaunis on talvinen värimaisema. Kauniina hohtavat hanget ja mystiset siniset hetket luovat oman pohjoisen eksotiikkansa. Upea skandinaavinen talvi.

Olen oppinut katselemaan suomalaisen maiseman väritystä vasta vajaa kymmenen vuotta sitten, kun silmiäni avaamaan tarvittiin australialaisen punaruskean aavikon reunamilla ikänsä kasvanut vaihto-oppilaamme. Puhuimme neljästä vuodenajasta ja hän näki visuaalisena ihmisenä meillä väritysten mukaan kaksi: valkoisen ja vihreän. =) Mielenkiintoinen ja opettavainen näkemys. Valkoinen onkin melko tuttu asia talvesta, mutta vihreän näkemystä piti miettiä hetken. Vihreys on niin joka paikasta työntyvä valtaväri keväästä kesän kautta hamaan syksyyn, että sille olin ainakin minä tullut jo immuuniksi. Tämän kansainvälisen elämänkoulun jälkeen avasin silmäni uudelleen suomalaisen luonnon värikauneudelle.

Sininen on kiehtova talviväri. Sinisestä hetkestä puhutaan talvisena valoilmiönä auringonlaskun aikaan, mutta yllä olevat kuvat olen ottanut varjoisasta paikasta iltapäivän auringossa.

"Talven sininen hetki koittaa, kun valo vähenee ja vie mennessään värit kirkkaimmasta alkaen. Auringon laskeuduttua maisemaa valaisee taivaankannesta sironnut valo, jossa vallitsevat siniset, lyhyet aallonpituudet. Taivaan sininen valo tekee myös lumeen lankeavista varjoista sinisiä."
(Yliopistolehti 20/1995)

Kesäelämää

Työntäyteinen ja elämänmakuinen toukokuu on tallennettuna muistoihin. Nyt on koittanut aika huokaista ja ladata akkuja ihanan hellivässä auringonpaisteessa ja vilvoittavasti leyhyttävässä tuulessa.
...

Lapsistamme keskimmäiset eli kolmanneksi vanhin ja kolmanneksi nuorin saavuttivat oman elämänsä virstanpylväitä toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Olemme saaneet järjestää iloisia rippi- ja ylioppilasjuhlia. Ruuusuista aikaa kirjaimellisesti. Iloa. Hymyjä. Haleja. Elämän iloa ja onnea. Elämänmakuista menoa.
...

Samalla olen pysähtynyt miettimään elämän nopeata kulkua. Miten sitä vielä muistaa rippileirin ja juhannuksena vietetyn konfirmaation ja miten sitä kummasti uskoi olevansa jo niin iso. Puhumattakaan nuoresta jakkupukuisesta valkolakkisesta, joka uskoi tietävänsä jo niin paljon kaikesta - lakki sen varmana osoituksena. Mutta näin kai sen kuuluukin olla, että uskaltaa hypätä rennolla otteella maailman ihmeitä tutkimaan ja uskoo luovansa oman puumerkkinsä historiaan elämänpolkunsa aikana.
...

Samaan elämän iloon on mahtunut surun sävyjä, kun olen myötäelänyt jo kuukauden kipujen kanssa tuskailleen lähimmäisen kanssa. Sitä toivoo käden kosketuksen ja läsnäolon tuovan edes pientä lohtua ja toivoo sen hälventävän hiukkasen kipuja.
...

Kesäkuu on alkanut ja oma lomani lomaparatiisissani on alkamassa. Luvassa siis elämän makuista kesäelämää iloineen ja kipuineen - kaikkineen. Kaunis on ympäröivä kesäinen Suomen suvi. Kiitollisena katselen kaikkea kaunista ympärilläni ja annan itselleni luvan olla rentona.

Luminen talvi 2011

Willa Tammisto
Uskomattoman kaunis lumitalvi 2011

Rapujuhlat kruunaa kesälomien loppumisen

RAPUJUHLIEN AIKAA

ELOKUUN TAIKAA

Komeista saksiniekoista onnistui tämä otos.
Ruoka oli maittavaa ja kaikenlainen rekvisiitta oli lasten suunnittelemaa ja tekemää.
Yhteiset perinteet ja yhdessäolo olivat tärkeitä kaikkien mielestä.
Nyt syksy saa saapua kaikessa rauhassa.  

Saaristomeri kesällä

Viimeisellä lautalla matkalla saaristoon yhteen Saaristomeren 40 0000 saaresta. Vilpoinen tuuli tuiversi ja villapaita onkin aivan mainio idea kesäkuussa tällaisessa lämpötilassa.

~ ~ ~

• Euroopan laajin saaristo löytyy Saaristomereltä.
• Saarten määrällä mitattuna maailman suurin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saaristomeri

Saaristomeren sinisyys

Väri oli kerrassaan upea sininen, eikä meren sohjoinen pintakaan hassumpi ollut. Luonnon mestarillista taidetta Saaristomerellä keskellä parhainta talvea.

Saariston elämää Willa Tammistossa

Tuulen humina kuljetti minut ajatuksissa saaristoon ja kesään. Se on kuin henkäys jostain kaukaa merten takaa. Kutsu seikkailuun.

Saaristossa rauhallisesti henkäilee myös kesäkoti seisoen vahvojen tammien varjeluksessa. Talo kertoo tarinaa monen vuosikymmenen takaa ja ottaa aina yhtä lämpimästi meidät vastaan. Rakastan taloa ja sen tsehovilaista kuistia, jossa sielu lepää ja kaunis ympäristö ravitsee koko olemuksen. 

Tänään aloitan blogini ensimmäisen tekstin kirjoittamisen tästä elämäni talosta - Willa Tammistosta.