Pimenevät syksyn illat

Elokuun tummenevien iltojen rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

 

...rapujuhlat juhlittuna. Foto: Willa Tammisto

On se mukavaa, että blogi elää omaa elämäänsä, vaikka oma osuuteni ei ole millään tavalla aktiivinen. On mukavaa, että uskollisesti lukijat käyvät kurkkaamassa tapahtuuko sivuillani mitään. Sellainen saa iloiselle mielelle ja saa olotilan, että ehkä kuitenkin jonkun sanasen kirjaan taas sivulle pienen hengähdystauon jälkeen ja päivittelen arjen kuulumisilla.

 

Viime viikonloppuna vietimme oikein mukavat rapukestit perinteisesti suomenruotsalaisen kaavan mukaan, kuten tapanamme on. Rapujuhlat on mukavaa ajoittaa samaan saariston Muinaistulien yöhön. Tänäkin vuonna sää oli suosiollinen. Lämmin elokuun yö tuuditteli meitä kohti syksyä. Vankka poijukohta meren maisemissa kohti tummenevaa taivasta ja talvisempaa tulevaa aikaa eli tuli vietettyä taas hyvin muistorikas juhla <3>

 

Odottavat ompelukset syksyn pimeneviin iltoihin. Foto: Willa Tammisto

Käsityömaailmassa en ole tehnyt mitään merkittävää, jotta siitä olisi ollut raportointiin ainesta. Ostin tosin lastenlapselle joggari- ja hupparikankaat, joista olisi tarkoitus ommella oloasu pikkuiselle loppusyksyyn. Vastaavasti neulominen on ollut jokseenkin jäissä, kun ranne on aika ajoin ilmaissut neuloosin olemassaolosta. Olen tarkoituksellisesti pitänyt taukoa, jotta en liikaa rasittaisi rannetta. Mutta kaiketi kohta puoleen neulomisen vauhti lisääntyy, kun syksy tummuu ja joulun odotus lähenee.  

 

Toivon teillekin mukavaa lämpimien ompelusten ja neulomisen syksyä sekä takkatulen loimua kera  läheisten ihmisten seuran. Nautitaan uudesta vuodenajasta värikylläisine lehtineen, marja- ja sienisatoineen. 

 



Pyhän pihlajan alla

 

Syyspuolelle ollaan vuodenajoissa taas kierähdetty. Puutarhassa on aika elo-syyskuussa kulunut joutuisasti eli vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut tässä pikkuisessa sadonkorjuussani.

 

Satoa olen kerännyt viinimarjoista aina pottuihin, kurkkuihin ja porkkanoihin. Mehut on mehustettu ja hillot on hillottu. Tänä vuonna sain kerrankin oikein hyvän pensasmustikkasadon. Eli sain oikein perustellun syyn vatkata herkullista vaniljavaahtoa jälkiruoaksi mellevien mustikoiden kera. Vieläkin puskissa on notkuen kehittymässä lisää tulevia naposteluhetkiä.

 

Luumuja kävin jo maistelemassa, mutta pienestä suupielen vinoon vetävästä liikkeestä päättelin odottaa vielä seuraavaan viikonloppuun.  Niitä sitten riittää taas tänäkin vuonna runsaasti, jotta luulisi perheen suoliston voivan hyvin.

 

Yksi kummallisuus tässä tämän syksyisen sadon runsaudessa on ollut. Tuossa lepopaikallani penkin kyljessä istuessani valtoimenaan notkuvan pihlajanmarjavarjostuksen alla, olen ihmetellyt olematonta omenavuotta. Joskus on niin, etten ehdi keräämään samassa vauhdissa, kun satoa tulee. Tänä vuonna jää aikaa istua ja ihmetellä alastonta puuta. Yhdessä puussa on yksi pullea yksilö eli sellainen Lumikin äitipuolen tarjoama malliomena. Toisessa puussa  kolme ruttuuntunutta vaivaisyksilöä. Kolmannessa ja neljännessä puussa ei ole yhtään ainutta korjattavaa. Omenahillon sijasta täytyy siis tyytyä luumusoseeseen.

 

Mutta on hyvä, että jää myös sitä aikaa nauttia syksyn lumosta puutarhassa. Syksyssä pidänkin juuri vahvoista mausteisista väreistä. Niissä on samanlaista vahvuutta ja voimaa kuin ihmisenkin elämänkaaren syksyssä. 

Syötävän kaunista

Syksyssä hohtavat kylläiset värit jo elokuussa. Värikylläisyyttä ovat ilokseni hohtaneet viimeisten ruusujen ja punaisten viinimarjojen rinnalla myös hyötypuutarha. Puutarhassa touhutessa ja satoa sisään kerätessä olen iloinnut käsin kosketeltavasta värikkyydestä ja siitä, miten kauniita syötävät raaka-aineeni ovat. 

Pieneksi piristykseksi aulaan astujalle olen aina vuodenaikojen mukaan kerännyt kuistin oven suuhun kulloiseenkin aikaan sopivia asetelmia. Kauas ei asetelmaani tarvitse lähteä etsimään materiaalia. Olen siinä onnellisessa asemassa, että ulko-ovesta puutarhaan kävellessä voin poimia mitä näyttävämpiä asetelmia. 

Kauniilta näyttävät punasipuli, oregano ja kehäkukka myös fammun perintövaasissa.

Syksyn sadonkorjuu

Kiirettä on ollut. Ei ainoastaan kesänloman jälkeen  työrintamalla, vaan myös puutarhan sadonkorjuussa. On ollut harvinaisen satorikas syksy. 

Loppukesästä poimittiin viinimarjoja uskomaton määrä omiin tarpeisiin  ja ystävienkin pakastimiin saakka. Jopa piskuinen viiniköynnöskin tuotti muutaman hellyyttävän viinirypäleen.

Tänä syksynä on syöty ja korjattu luumuja valtavan paljon. Sitä mukaa, kun sain pussitolkulla kerättyä luumuja, saman verran tippui tuulessa maahan. Melko erikoista. Minä kilpaa tuulen kanssa ahersin luumujen kimpussa. Muutama viikko nautittiin sitten kunnolla mahat pömpöllä luumuista, kun jonakin vuonna sato on saattanut olla kourallinen luumuja.

Omenoita ja päärynöitä on niin ikään pursunnut saavit ja korit yltäkylläisesti. Hyvä niin, sillä syksyn sateiden saavuttua piiskaamaan kellastuvaa maisemaa, saadaan nauttia lämpimän kesän tuottamasta sadosta.