Vihdoinkin voin kirjoittaa laventelinsiniselle, ranskalaisvaikutteiselle peitolle loppuosan. Peitto on odottanut kiltisti muiden kiireellisten käsitöiden ja sisutusasioiden ajan sivussa. Vihdoin se sai sen viimesilauksensa eli kauniin kanttauksen ja pääsi tehtäväänsä nuoren miehen merihenkisen huoneen sängynpäälliseksi. Siitä tuli raikas kuin merituuli ja jokseenkin omistajansa oloinen. Se on ilmava ja kevyt käsitellä sekä kaunis katsella. Rohkaistuin projektin myötä ja olen valmis aloittamaan uuden vastaavan tilkkutäkin kanssa, kunhan saan muut tilaukseni valmiiksi.
Tilkkutäkkitarinan kerronnan edelliset osat löytyvät 2010 talvilomalta eli helmikuulta, mikäli haluat lukaista tarinan alkuosat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti