29.3.2011

Käsinvirkattu lapsen sängynpeitto



Vintage-verhon tarina on pitkä.

Alkujaan käsinvirkattu sängynpeitto oli yli sata vuotta sitten komistanut korkeapäätyistä lapsen rautasänkyä. Perheen lapsiluvun kasvaessa virkattu peitto oli siirtynyt aina nuorimmaisen käyttöön. Kun lapsiluku oli aikoinaan valmis, virkattu peitto oli viikattu ja samalla unohdettu naftaliiniin vaatekomeroon muutamaksi vuosikymmeneksi.

Eikä virkatun peiton historiaa helpottanut modernien, räiskyväväristen suurikuvioisten tekstiilien aikakausi. Tuolloin virkattu peitto oli vähällä päätyä vaatekomeron kätköistä poltettavaksi tai jonnekin muualle maatumaan. Armosta se kuitenkin säästettiin, koska lapsen virkattuun peittoon liittyy aina rakkaita muistoja.

Talosta ei virkatulle peitolle kuitenkaan löytynyt sijaa tai tehtävää. Ajan hammas pääsi siihen pahasti kiinni kylmällä navetan vintillä. Tarinan mukaan siitä on navetan ylisillä lämpöä ja turvallisuutta etsinyt hiiriperhekin. Tästä on jäljellä vielä kellertävää väriä historiaa vahvistamassa.

Ajat muuttuivat ja uudet sukupolvet siivosivat vinttejä ja navetan ylisiä. Arpaa heitettiin; kannattiko vanhaa ja rähjäistä virkattua peittoa säästää vai heitetäänkö se kokonaan pois. Taas kuin onnen kantamana virkattu peitto säästyi ja tuli pestyksi sekä korjatuksi.

Seuraavaksi virkattu peitto siirtyi minun omistukseeni. Historia on pyörittänyt virkattua peittoa edelleen muutosta, kaapista ja tehtävästä toiseen vielä minunkin omistuksessa. Nykyiselle paikalleen ovenpieleen - välietapilleen - virkattu peitto on pysähtynyt näkösuojan ja tunnelman luojan tehtävään.

Minne lieneekään vielä käsinvirkattu lapsen sängynpeitto matkalla? Eipä aikoinaan virkkaaja osannut arvata, miten monivivahteisiin vaiheisiin ensimmäiselle lapselleen virkkaamansa peitto päätyy.

Ei kommentteja: