6.10.2011

Moderni ja urbaani harmaa arki




Olen ollut valitettavasti niin kiireinen, että blogikirjoittelu on jäänyt väistämättä hunningolle. Toisaalta mitäpä sitä anteeksi pyytelemään, sellaista tämä ruuhkavuosissa eläjän harmaa arki pahimmillaan tai parhaimmillaan on. 

Syksy tuntuu jäsenissä. Olo on kuin maahan lässähtäneellä märällä koivunlehdellä - eli ei hääppöinen.  Arkinen taaperrus kilpailee harmaudessaan syksyisen sadesään kanssa. Tavoitteena valosta tuntuu olevan jossakin kaukana häämöttävä (kenties) valkoinen joulu ja pieni hengähdystauko. 

Harmaata kaupataan nykyään muodikkaana värinä. Sitä pitäisi olla urbaani ja moderni olotila samalla kertaa. Nojaa. Onhan harmaa ehkä pieninä pläjäyksinä kotioloissa seinällä arvokkaankin näköistä, mutta harmaa arki ei minusta saa itsessään gloria-huutoja kimpoamaan, vaikka mustavalkoisten vintage-leffojen ystävä olenkin. 


Visuaalisesti kiehtovat pienet harmautta katkaisevat yksityiskohdat, mausteet, vivahteet tai millä ikinä niitä rusinoita arkipullassa lähtisi kutsumaan - niin kotiseinällä kuin tosiarjessa, ovat ne arvokkaat ajoittain pienin hetkin harmaata arkea kristallisoivat poikkeamat. Ei lainkaan harmaa lause...


Ehkä olen niin pateettinen, koska olen auringon- ja kesänlapsi.    

5 kommenttia:

Marie Elisabeth kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu :) Meidän perheessä väki jakautuu puoliksi, värikkääseen ja harmaaseen. Minä kuulun siihen harmaaseen. Nautin arjesta ja pidän harmaasta väristä. Olen aina pitänyt, johtunee varmaan siitä että työympäristöni on vahvojen värien kyllästämä. Kotia tullessani kaipaan rauhaisaa värimaailmaa :)
Blogi on siitä hyvä että tänne voi aina palata kun siltä tuntuu ja aikaa liikenee :)

Willatar kirjoitti...

:) Kiitos kommentistasi ja valoa arkeesi.

Anne kirjoitti...

Minä olen harmaan ja syksynkin ystävä.Harmaa on ihana sopivan pieninä annoksina ja sopivan sävyisenä.Syksy taasen tuo enemmän energiaa kun tuuli tuivertaa nurkissa ja sade piiskaa ikkunaan.Onneksi vuodenaikoja on monta niin on jokaiselle jotakin.Ihanaa viikkoa <3

Haltiakummi kirjoitti...

Minä myös olen kesän-, valon- ja värienlapsi. Syksy imee minut tyhjiin, ja kestää aina hetken ennen kuin olo tasapainottuu ja jaksan taas. Siksi en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi lukuvuosi alkaa aina syksyisin, minusta kun olisi opiskelijaksi vasta loppukeväästä :)

Ojensin sinulle ja blogillesi kiitokset blogissani, ole hyvä!

Willatar kirjoitti...

:) Lämmin kiitos Haltiakummi!
Leppeää syksyn jatkoa.