19.10.2011

Syyshorros vai muuten vaan uninen olotila

Pyörät pyörivät vain hetken sohjon valtakunnassa.

Lokakuun sateiden piiskaus ja tauoton peltikaton taonta ei tuo mieleen samanlaisia positiivisia tunteiden läikähdyksiä kuin elokuisen loppukesän ropinat ja takkatulen räiske. Ei. Siinä on jo niin paljon enemmän uhoa. Tehot on väännetty kaikkein voimakkaimmille kierroksille ... dramatiikkaa. 
~   ~   ~ 
Talvihorros tai -uni olisi meikäläiselle loistava keksintö ... toisaalta pallonpuoliskon näillä leveyksillä talven elämyksistä luopumisessa menisi melko suuri osa vuodesta ohi. Joten maapallolla kalotin läheisyydessä eläjänä - minun on otettava elämässä vastaan siedätystä mustasta sadekaudesta aina valkoisen lumen hohtoon ja siitä vihdoin kaikkivoipaan elämän vihreyteen saakka.   
~   ~  ~ 
Joo. Odotan jo kevättä kuin Muumimamma konsanaan.  Mammailua on tullut harrastettua sadetta kuunnellessa. Mammailuksi kutsun kotoilussa sukkapuikkojen heiluntaa. Lähes kaikkien rakkaiden jalat on sukitettu säiden kylmetessä. Vielä muutamat.

2 kommenttia:

Haltiakummi kirjoitti...

Voi kun oiskin muumi, söisi vatsansa täyteen ja kömpisi omaan sänkyyn. Jouluksi voisi herätä leikkimään, laulamaan ja odottamaan sitä joulua (jos joku muistaisi herättää), ja sitten saisi jatkaa unia siihen asti kun kevät toisi tullessaan linnut ja veisi mennessään lumen... Eikö ihan hyvin voisi tehdä niin?? :)

Willa Tammisto kirjoitti...

Houkuttelevaa.

Toisaalta yhtä kutkuttavaa on muuttolintuteoria.

Hyvää syyslomaa :)