Arkielämän taidetta tahkottiin jo vuosituhansia sitten kiveen hakaten. Menneen ajan esiäiti taiteili kiviin maagista taidettaan luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Lienikö hänenkin aikanaan tarvetta löytää harmoniaa kaaoksen äärellä. Hänen aikansa kivitaide oli myös käytännönläheistä mytologiaa erilaisissa elämän rituaaleissa.
Miten koenkaan yhteyttä kaukaisen menneisyyden esiäitiin, kun katselen huoneissa olevia kiviin koverrettuja sanoja. Niillä on minulle vastaavanlainen merkitys kuin on ollut esiäideille jo vuosituhansia sitten. Kun ohimennessään huomaa kehoituksen "nauttia elämästään" tai "olet tärkeä" tai "rakastan sinua", saa erityistä keveyttä askeliinsa ja jaksaa taas hymyillä leveämmällä otteella. Sateisimpanakin päivänä valo loistaa sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti