Tontun sanotaan olevan pieni, ihmisenkaltainen haltijaolento. Tonttuja on pohjoismaisessa perinteessä ollut vilisemällä asialle kuin asialle. Eipä ole siis ihme, että jotakin tästä perinteestä on jäänyt elämään edelleen meidän aikakauteemme saakka.
Kolmisensataa vuotta vanha joulutonttuperinne eli vahvana vielä oman lapsuuteni jouluina. Joulun alla sai olla tarkkana, kun tontut kurkkivat ikkunoista hyvissä ajoin ennen joulua, että oliko ollut riittävän kiltti saadakseen lahjoja. Monesti tätä sitten mietti lahjojansa katsoessa, että millainen kiltteyssaldo oli kunakin vuotena ollut.
Vaikka usko joulupukkiin menikin melko pienenä, jäi kuitenkin hiukan pientä toivetta siitä, että edes jokin kiva metsätonttu olisi olemassa. Kaiketi se pikkariikkinen tonttuilu-usko on säilynyt läpi elämän; saunatontun tehdasvalmisteinen korvike vartioi läpi vuoden saunan kiuasta kotonani ja kotitonttu tarkkailee elämää läpi vuoden paappani tekemässä nuken kehdossa vitriinin päältä.
Erityistehtävät olen varannut joulutontuille, jotka joulun alla kaivetaan komeron kätköistä. Pulskat, punanuttuiset tontut tulevat vartioimaan joulurauhaa lipaston päältä. Joulun tunnelma syntyy niiden myötä. Tontuilla perinteiden mukaan on edelleen tärkeä tehtävä vaalia ja hoitaa joulutunnelmaa kodissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti