Viikonloppu vierähti. Meillä oli miehen kanssa talossa pientä nikkarointia, niin kuin sitä on ollut toistakymmentä vuotta. Sitä puuhaa riittää, eikä se varmaan koskaan lopu. Toisaalta käsillä tekeminen ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen ovat kyllä mieltä piristäviä.
Aina kun työskentelyn lomassa oli pieni tauko, käytin ajan tarkkaan ja hiivin järeämpien koneiden äärestä rakkaan ompelukoneen surinaa kuuntelemaan. Minulla on ollut pussissa erilaisia pikkuisia, valkoisia koristeliinoja, joille keksiskelen ajan kanssa uutta elämää.
Olen ostanut kesällä jättikokoisia valkoisia tyynyjä. Valtavat valkoiset tyynyt kaiken muun valkoisen keskellä huutavat puoleensa jotakin yksityiskohtaa ja persoonallisuutta. Tyynyissä tuntui olevan riittävä pinta-ala pikkuliinoille. Pyörittelin valkeata pintaa edestakaisin ja mietin millä eri liinoistani sitä koristaisin. Löysin tabletin kokoisen kauniisti viimeistellyn liinan. Se oli riittävän jämäkkä ja sopi yhteen norsuunvalkean värinsä kanssa jättityynyn pariksi. Joten ompelin kauniin, valkoisen pikkuliinan tyynyn keskiöön. Hieman aneeminen vaikutelma olisi ollut - ellen olisi poiminut pussin pohjalta vanhan tavaran kaupasta ostettujen pikkuisten ristipistoliinojen joukosta koristeellista, sinikukallista kruunausta.
Vintage-henkinen sinikukka-tyyny odottaa nyt vierashuoneen sohvasängyn päällä tildatun enkelin kanssa seuraavia vieraita. - Mukavaa alkanutta viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti