Monella meistä iskee joulun alla joulusiivousvimma. Olen koettanut taistella tänäkin vuonna ajatusta vastaan. Olen perustellut itselleni, että eihän sitä kukaan jouluvieras joulua komerossa vietä tai ettei joulumieli sieltä kaapista joulupukin pussiin löydy.
Toissa päivänä yllätin itseni vaatekomerosta. Laittelin yhtä ja toista paikoilleen. Oli minulla toinenkin taka-ajatus, että muistikuvieni sopukoissa oli näky joulunpunaisesta langasta. Edelleen minulla on ollut Lontoon matkan jälkeen visio isosta joulusukasta tai -kengästä. Ajattelin tehdä sen yhdistäen neulomista ja ompelua. Aikani komerossa pengottuani ja järjesteltyäni tyytyväisenä, vastaan tuli mielenkiintoinen pussukka. Läpinäkyvä pussi sai hihkahduksen aikaan, koska luulin löytäneeni joulunpunaisen lankakätköni. Pussin sisältö oli kyllä sangen jouluinen, mutta toisella tapaa.
Aloitin kymmenen vuotta sitten tekemään jouluista punanuttu-juhlapuseroani. Se jäi vähän vaiheeseen, muistan kyllä syynkin, mutta sen erittely jääköön tällä kertaa. Etukappaleen olin tehnyt valmiiksi koristeluita myöten ja takakappalekin oli jokseenkin valmis. Niinpä niin. Eikä aikaakaan, kun joulupukille siivoaminen oli sivuseikka - ihan tarpeetonta se oli alun alkaenkin. Mieleni valtasi vain visio valmiista punanutusta, joten käsityöfanaatikona sormet syyhyten tämä kymmenvuotisprojekti piti heti yhdeltä istumalta saada päätökseen.
Pörröisestä punanuttu-paidasta tuli hauska, vaikka ei ihan tämän talven lankojen pintamuotiin kuulukaan. Samaista lankaa en ainakaan ole nähnyt nykymarkkinoilla myytävän. Minun retro-vintage-maailmaani se on passeli. Mielestäni se henkii joulun odotusta ja sopii oikein hyvin pikkujoulun kynnykselle.
Iloista joulumieltä ja pikkujoulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti