Letkajenkkaa omalla tanssilavalla

 

 

Saaristovillan puutarhaamme olemme hartaasti rakentaneet monen vuoden aikana istuinryhmille mukavaa paikkaa. Paikkaa, jossa voi isommallakin joukolla maan tasoa korkeammalla puuhastella, istua, ottaa aurinkoa tai syödä. 

 

Lavan rakentamisessa on ollut letkajenkkamaisia haasteita ja joskus on tuntunut, että se ei valmistu koskaan. Paikka on ihan mainio tontin auringon kannalta, mutta maasto on niin kaltevaa, että kun lavan halusi nousevan maan pinnalta korkeammalle parin askelman verran, niin toisessa päässä nousua on jo toista metriä.

Lava sai pian lempi- tai työnimen. Kaikkihan eivät "nähneet" minun päässäni valmiina olevia hienoja toimintoja ja istuinryhmäideoita, kun koko komeus oli vasta pelkkää lautojen juoksumetriä. Leikkisästi lavaa alettiin kutsumaan tanssilavaksi ja mikä ettei se sellaisenakin voisi toimia.

 

Tanssilavan rakentamisen monenlaiset mutkat luulin voitetun viime kesänä.  Kuvittelin tuulettavani ja nostavani lipun salkoon, sen valmistumisen kunniaksi. Se olikin liian aikaista ja turhanpäiväistä riehuntaa, sillä edelleen tanssilava tahtoi haastaa minut letkajenkkaan. Olin nimittäin viime kesänä ostanut komean kesäkatoksen, enkä viitsi edes mainita montako euroa siihen upposi... Katos oli komea ja olin ehkä ylpeäkin sen kokoamisesta lavan keskipisteeksi. Mutta sanonnan mukaan - ylpeys ja niin edelleen - osoittautui täydeksi todeksi. Saariston syyssateet veivät viistoon tangoon koko katoksen elo-syyskuun vaihteessa. Myrskytuuli veti parastaan sillä seurauksella, että komean linnakkeeni rakenteet katkesivat kuin hammastikut pieniksi päreiksi. Siinä sitä huuli väristen saareen saavuttuani katselin luonnonvoimien tuhoja ja ihmettelin koko komeuden hajoamista viimeisiinkiin pieniin palasiin ja komean katoksen muuttumista repaleiseksi rievuksi. Kestävintä osaa olivat katoksen verhokankaat! Värisevin käsin haalin ne kokoon ja ajattelin, josko niille jotakin käyttöä tulevaisuudessa löytyisi. Kalliit olivat tuulen tangon seuraukset.

 

En tiedä mihin ja minkä maan olosuhteisiin kyseinen katos oli tehty... Sesongin jälkeen huomasin, että katokseen liittyen oli ilmestynyt huomautuksia, ettei kestä kovempia sateita tai tuulta. Tänä keväänä tuota viime vuonna niin suosittua katosta ei kaupasta enää löytynytkään...

 

Joten otimme sitten uudet letkajenkka-askeleet tähän kesään. Mieheni sai idean tehdä ihan omanlaisen rakennelman uusiksi tukipylväiksi tanssilavan katokselle. Poikani kokosi pergolaranteista tukipylväiksi tulevat rakennelmat. Käsittelin ne saariston henkeen saaristonharmaalla puunsuojalla. Seuraava tahti nyt lieneekin, että rakennelmat tulevat lujasti kiinnitetyksi lavaan, ettei seuraavien syyssateiden tangot tee uudempaa tuhoa. Niin ja ne jäljellejääneet kankaat värjään uudelleen tähän lavarakennelmaan sopivan värisiksi ja ompelen niistä "purjeet". 

Kuvapäivitystä tanssilavan tarinasta sitten uudelleen, kun olen purjeita uudelleen nostamassa "tuuletukseen" ja olen muilta meneillään olevilta projekteilta valmiina. Muutakin maalaamista kun on saariston sään pieksemissä puurakennelmissa ollut tänä kesänä litroittain.
 

 

 

 

Kotimaan kesäreissuilla nro 2 löytyi Lahdesta uusia lankoja alekoreista.
 Ajoimme 1000km + 1200km ja molemmilla matkoilla syntyivät yhdet uudet sukat.

 



Isonkyrön Villavintistä löysin raikkaita uusia lankoja kotimaan matkalta nro 1.