Kesäisellä Suomi-kuvaan kurkistuksella matkamme taittui syvemmille vesille.
Olavinlinnassa istuskelin hetken opastetulla kierroksella ihmettelemässä keskiajan oloa. Oppaan kertoman mukaan haaveiluikkunassani ei edes ollut keskiajalla ikkunalaseja, vaan vuodilla aukot peitettiin. Eikä tainnut linnanväellä kovin lämmintäkään olla kivisessä linnassa. Romantiikka oli siis kaukana. Tarina olosuhteista kuulosti juuri siltä vanhalta olettamukselta pimeästä ja kylmästä keskiajasta. Mutta kuitenkin jotakin kiehtovaa tuossa karussa ajassa karskeine piirteineen kuitenkin on. Keskiaika ja sen tutkiminen jaksavat kiehtoa minua. Siinä on sitä todellista suomalaista sisua tarvittu elämässä eteenpäin mentäessä.
Matka jatkui sinisestä maisemasta yhä vihreämpään värisävyyn. Matkasimme linnan ääreltä metsäpirttien pariin syvälle suomalaiseen metsään. Venevalkamat vaihtuivat karhunpainiksi.
Aivan itäiseen Suomeen matkatessamme koen olevani lähes ulkomailla, eikä tämä eksotiikka johdu venäjän kielen yleisyydestä, vaan ylipäätään tämä osa Suomea tuo minulle esiin maastamme eksoottisia piirteitä. Ilmeisesti karjalaisen kansan piirissä mekin vaikutamme vierailta, sillä ruotsia puhuessmme saimme englantia vastaukseksi ja kyselyn kotimaastamme.
Matkalla ollessani niin kotimaassa kuin ulkomailla on silmäni harjaantunut poimimaan ideoita työhön tai käsitöiden tekemiseen. Uusia ideoita nähdessä ja löytäessä tulee erittäin hyvälle tuulelle. Elämykset rikastuttavat mielikuvitusta, mistä sitten voi ammentaa uutta omaan työhön ja harrastuksiin. Matkan aikana eloa rikastuttavien asioiden löytäminen on minulle reissaamisen suola.
Opettajan silmään osui Lustolla www.lusto.fi (Punkaharju) ihana lastenosasto. Paikassa oli lapsivieraita ajatellen tehty metsäaiheisia kangaskirjoja. Todella hauskoja ja virikkeellisiä sekä laadukkaita. Metsänhaltijan viitta päällä sitä saattaisi siirtyä satumetsään viitan viuhahtaessa.
Kuvat: Willa Tammisto: (1) Olavinlinna, (2) & (3) Lusto, Punkaharju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti