Minua kohtasi raskas suru maanantaina 4.7.2011.
Menetin rakkaan isäni.
Nyt on jäljellä muistot sydämeen kätkettynä.
~
Valitsin isäni muistoksi kuvan lapsuuteni pikkupyörästä, jolla isäni opetti minua ajamaan. Matkanteko on yhdistänyt meitä monessa kohdassa elämääni. Kouluun matkasimme isän kanssa yhdessä keväisin ja syksyisin polkupyörillä sekä talvella bussilla. Isompana tyttönä saatuani vaihdepyörän ajelimme kesällä pyöräretkiä isän kanssa. Monessa elämänkäänteessä isä oli aina valmis auttamaan autollaan ja kuljettamaan. Pisimpänä yhteisenä matkantekona muistan isän ja minun seikkailun hänen nuoruutensa Kanadaan.
~
Eikä ainoastaan konkreettista matkantekoa, vaan isä antoi myös hyviä matkaeväitä elämää varten. Isä jaksoi tukea eri elämänvaiheissa ja kantaa elämässä eteenpäin.
~
Minulla oli onni olla saattelemassa rakasta isääni hänen viimeisinä hetkinään kohti uutta määränpäätä. Lopun lähestyessä hänen ajatuksenaan oli päästä jo eteenpäin ja jatkaa matkaa. Toivotin hänelle hyvää matkaa. Yhteiset muistot matkaavat nyt minun mukanani sydämeen tallennettuna.
10 kommenttia:
Alkoi ihan itkettämään tuo kirjoitus...jaksamista sinulle <3
Kiitos.
Voi, otan osaa suureen suruusi <3 Tuo Isäsi kuolinpäivä olisi ollut minun Isäni synttäripäivä, hän olisi täyttänyt 86 vuotta. Minä sain olla rakasta Isääni saattelemassa 9 vuotta sitten hänen taivasmatkalleen. Voimia sinulle <3
Kiitos.
Lämmin Osanotto <3
Kiitos.
Kauniisti muistelet isääsi. Lämmin osanotto suruusi. Kauniit muistot lohduttavat.
Kiitos.
Voi, olen pahoillani että isäsi piti jo lähteä. Onneksi hän oli kuitenkin tämän koko matkan elämässäsi, ja jatkaa varmasti matkaasi jatkossakin sydämesi rakkaassa sylissä. Ihania muistoja ja kauniita tarinoita, niitä isäsi varmasti tahtoi sinun hymyssä suin kertovan. Toivon sinulle ja perheellesi jaksamista näihin eron hetkiin, ja paljon niitä ihania muistoja jatkossa.
Kiitos osanotosta.
Lähetä kommentti