 |
| Kuva: Willa Tammisto |
Minulle kevät alkaa meren äärellä lokkien kirkumisesta, laineiden vapaasta liplatuksesta, poskia nuolevasta suolaisesta tuulesta ja moottoveneiden pärinästä. Tästä jaksan kirjoittaa vuodesta toiseen keväällä jäiden väistyttyä ja muuttolintujen rantauduttua. Minun koko kesäni täyttyy meren tuoksusta ja sitä ympäröivästä äänimaailmasta. Rakastan meren ulappaa - niin vapaasti vellovina pärskeinä kuin valkeana jääkenttänä. Mereen liittyvää sympatiaani ei sanoilla saa ehkä koskaan täydellisesti kuvattuakaan. Meri vain on.
Jotkut meistä hullaantuvat uudestaan vuodesta toiseen Lapin ruskaan ja kokevat, että on pakko päästä vaeltamaan joka syksy värikylläisille tunturikoivikoille ja aapasoille. Jotkut meistä kokevat, että Pohjanmaan lakeus on ainoa paikka, jossa henki kulkee vapaasti avaria viljamaisemia silmäillessä pellon pientareella. Jotkut meistä saavat hengen kulkemaan elävämmin vedettyään keväällä ensi kerran keuhkot täyteen suolaista meri-ilmaa. Jokaisella on jokin oma sielunmaisemansa. Meri on minun.
-----
Tänään bongattuja lintuja mm. kivitasku, punarinta, naurulokki, kyhmyjoutsen, telkkä, haahka, isokoskelo, meriharakka, silkkiuikku ja valkoposkihanhi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti