Pääsiäisloma oli aurinkoinen ja välillä kylmäkin. Toisaalta pääsiäisen vietto meni ulkoillessa ja ihan reippaasti ruumiillista työtä tehdessä. Oikein mukavaa vaihtelua, kun yleensä liikuntaa saa vaan sormenpäät päätä raapiessa. Nyt sai hiessä puskea pitkin pihamaata. Auttelin isäntää pihalla puiden kaatamisessa, risujen keräämisessä jne. Ei tarvitse salille lähteä minkään personal trainerin avustuksella liikkeitä tekemään, kun luomuliikunta tekee saman tehtävän. Terveellinen itsensä liikuttaminen tuntui vähän mummun jäsenissä, mutta tyytyväinen mieli oli kuitenkin se kaikista päällimmäisin. Eikä se haitannut selvän tuloksenkaan ihailu. Ei mitään mutu-tuntumaa, vaan komeat puupinot ja risukasat kertoivat selkeän sanoman ahkeroinnin määrästä.
Surruttelin minä vähän ompelukoneellakin. Ideoin vanhaan pitsityynynliinaan lisäsomistetta. Pitsit ja monogrammit halusin jättää esille, mutta jotakin modistamista halusin sisustustyynyyn tehdä. Värjätty pikkuliina on pyörinyt vailla tarkoitusta materiaalikankaiden joukossa. Nyt tein rajun ratkaisun ja leikkasin siitä parilliset kuviot kuin taskuksi konsanaan tyynyn etuosaan. Ompelin ne muualta kiinni, paitsi jätin avoimiksi yläosat. Koristeeksi tyynyn taskujen keskiöön laitoin muutamat vanhan puseron napit. Loppusilaukseksi löysin vanhoista Amerikan sukulaisten kuvista seepian väriseksi ajan haalistaman kovan pahvikuvan. Näitä sukulaisia laivat kuljettivat suurperheiden lapsikatraista rapakon taakse leveämmän leivän ja oman unelmaelämänsä äärelle. Kunniapaikalle päätyi yksi isoisänisän sisarussarjan vihkikuvista. Vakavakatseinen nuoripari on elänyt jo ennen minun aikaani oman elämänkaarensa päätökseen. Rakkaustarinansa saa nyt romanttisessa sisustustyynyssäni uuden luvun.
Pääsiäislomien jälkeen odottelen lumetsulattavaa auringonpaistetta ja kevätkukkien kasvamista. Mutta onhan meillä ihanat, keväiset hanget ihailtavana ja auringonpaisteessa saa jo poskille hieman väriäkin hangilta peilattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti