KESÄINEN VIIRINAUHA

Mitä yhteistä on rispaantuneella partiohuivilla, parilla kulahtaneella tyynyliinalla ja vanhalla, valkoisella lakanalla? Uusi, yhteinen elämä.

Penkojaiseni ovat jatkuneet. Tuleeko siitä sitten tämän kesän teema... Olen työstänyt työhuoneen lukuisia kangaskasoja muovipussit pöllyten. Löytönä on ollut jotakin säilytettävää ja jotakin poisheitettävää. Säilytettävien kankaiden joukosta valikoin tähän projektiin sinivalkoista teemaa. 

Juhannusaatto ja -päivä olivat todella vilpoisia. Tanssikenkä hyytyi ilmojen viileyteen. Juhannustanssien sijaan valitsin takkatulen lämmön ja surruttelin ompelukoneella uutta ilmettä patiolle valitsemistani kangaspaloista. Rakentelin niistä kesäisen viirinauhan ulkona olevan istuinryhmämme yläpuolelle. Viirinauhan kolmioiden määrän määritteli tällä kertaa saatavilla olevat kankaat. Tein niin pitkän kuin oli kangasmateriaalia. 

Kynnyskysymys viirinauhassa ei varmaan koskaan ole itse viirit, kun niiden kokoa ja määrää pystyy säätelemään. Viirin naru on sitten asia erikseen. Monenlaisia versioita olen nähnyt, mutta tähän minun piti ideoida erilaiset suven säätilat kestävä narumateriaali. Pitkään mietin. Saaresta kun ei noin vaan lähdetä vain yhtä viirinarua hakemaan. Muistin onneksi meillä olevan lipputankoa varten ostetun varanarun. Se on aivan oiva ja varmasti kestävä ratkaisu. Joskus siis on hyväkin, että säilöö tavaroita kaappeihin...

Nyt sitten liputetaan, vaikka ei liputuspäivä olisikaan. Merellinenkin fiilis näistä syntyy, vaikka kuivalla maalla saaressa istutaan. Siinä ne iloisesti liikkuvat tuulen vireessä ja kutsuvat kesäisiin istujaisiin auringon alle tai kuutamolle nauttimaan suvesta.  

Oikein hyvää kesäkuun jatkoa. Nautitaan sinivalkoisesta taivaasta, vaikka vähän vilpoisemmassakin säässä.