Puuhastelin puutarhassa eilen melko viileässä saariston säässä. Kottikärry täyttyi, saha lauloi ja "sekatöörillä" oli töitä. Totesin, että lumeton talvi on ollut monelle puutarhan kasville rankempi kuin kunnon luminen talvi. Illan tullen tuskastuin huitomaan hyttysiä ja päätin siirtyä sisätiloihin hommiin kuistille.
Kuistimme eli eteisemme on ollut kauan lapsiperheille tuttu tavaran säilytystila. Otin itseäni niskasta ja kävin kaikki kuistin kaapit läpi. Nyt on kaapeissa tilaa. Sitä tuntuu säilövän jotakin pahanpäivän varalle, mutta ehkä kymmenen vuodenkin säilöminen on jo ollut riittävästi pahan päivän odottamista. Seuraavalla kaupunkikäynnillä voi sitten laittaa meille tarpeettomat vaatteet ja kengät eteenpäin jollekin niitä tarvitsevalle. Kyllä sieltä löytyi ihan vain poisheitettävää roinaakin. Hohhoijaa.
Kuistin käyttötarkoituksen uudistaminen kesäiseksi kahvittelutilaksi ihan vain huonekalujen uudelleen järjestelyllä ja täydellisellä siivouksella oli puhdistava kokemus. Isoäitini vanhat valkoiseksi maalaamani tuolit ja saman isoäidin vanha pöytä pääsivät arvoiselle paikalleen. Aamukahvit maistuvat kahvilta suviaamuina kesäisellä kuistilla.
Tänään jatkoin puuhasteluani puutarhassa ja sain kesän ensimmäisen punkin jalkaani. Tulin sitä poistamaan sisälle ja kannoin samalla puutarhasta kuistin ilmettä kaunistamaan suvista kukkaloistoa. Nyt kahvittelukuistini on viimeistellyn näköinen. Aurinkoista päivän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti