Pihan nurmikon reunamilla ja tien ojan vierustalla kasvaa siistissä rivissä lupiineja. Tämä Amerikan tuliainen on kaunistanut suomalaista kesämaisemaa jo 1800-luvulta saakka. Komealupiinia eli Lupinus polyphyllusta saamme ihailla sitkeästi maasta nousevina sinisinä, violettisina, valkoisina ja vaaleanpunaisina kukintoina. Meillä ne ovat osanneet kasvaa emäntää miellyttävästi eli eivät ole ryöstäytyneet holtitomasti ympäri puutarhaa tai niityn puolelle.
~
Oman sitkeytensä ne ovat osoittaneet myöskin. Kymmenisen vuotta sitten pihaa myllerrettiin ja multakasoja lupiinien kera siirrettiin paikasta toiseen. Tuolloin olin varma, ettei niistä enää ollut mihinkään, mutta niinpä vain ajan kanssa ne nousivat taas uudessa paikassa esille. Minusta se oli vain iloinen asia, koska en katso pihan lupiinien olevan ollenkaan vaivaksi, vaan pelkästään iloksi. Pidän lupiinien raikkaista väreistä ja muutenkin terttumainen kukinto on kaunis niin pihalla kuin kotona kesäisessä maljakossa.
1 kommentti:
Minun täytyy tunnustaa, että vasta parin vuoden ajan olen ymmärtänyt lupiinien raskaan maineen. Minä olen pitänyt niitä aina kauniita puutarhakukkina, mitä mummu aikoinaan vaali kukkapenkissä :) Satumaisen väriloiston lisäksi lupiineissa kaunista on ehdottomasti myös lehdet, mitkä keräävät vesipisarat syliinsä.
Lähetä kommentti