Työntäyteinen ja elämänmakuinen toukokuu on tallennettuna muistoihin. Nyt on koittanut aika huokaista ja ladata akkuja ihanan hellivässä auringonpaisteessa ja vilvoittavasti leyhyttävässä tuulessa.
...
Lapsistamme keskimmäiset eli kolmanneksi vanhin ja kolmanneksi nuorin saavuttivat oman elämänsä virstanpylväitä toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alussa. Olemme saaneet järjestää iloisia rippi- ja ylioppilasjuhlia. Ruuusuista aikaa kirjaimellisesti. Iloa. Hymyjä. Haleja. Elämän iloa ja onnea. Elämänmakuista menoa.
...
...
Samalla olen pysähtynyt miettimään elämän nopeata kulkua. Miten sitä vielä muistaa rippileirin ja juhannuksena vietetyn konfirmaation ja miten sitä kummasti uskoi olevansa jo niin iso. Puhumattakaan nuoresta jakkupukuisesta valkolakkisesta, joka uskoi tietävänsä jo niin paljon kaikesta - lakki sen varmana osoituksena. Mutta näin kai sen kuuluukin olla, että uskaltaa hypätä rennolla otteella maailman ihmeitä tutkimaan ja uskoo luovansa oman puumerkkinsä historiaan elämänpolkunsa aikana.
...
...
Samaan elämän iloon on mahtunut surun sävyjä, kun olen myötäelänyt jo kuukauden kipujen kanssa tuskailleen lähimmäisen kanssa. Sitä toivoo käden kosketuksen ja läsnäolon tuovan edes pientä lohtua ja toivoo sen hälventävän hiukkasen kipuja.
...
...
Kesäkuu on alkanut ja oma lomani lomaparatiisissani on alkamassa. Luvassa siis elämän makuista kesäelämää iloineen ja kipuineen - kaikkineen. Kaunis on ympäröivä kesäinen Suomen suvi. Kiitollisena katselen kaikkea kaunista ympärilläni ja annan itselleni luvan olla rentona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti