8.6.2011

Merellistä elämää








Kävelin meren rannalla raikkaassa merituulessa. Mikä ihana tuoksu lehahti mereltä vasten asvalttilämmön kuumentamia kasvojani. En tiedä, mikä meressä kiehtoo; sitä samaa sinistä vettähän se on. Sangen mielenkiintoista kiintymys mereen on, kun oman lapsuutensa on ollut lujasti ankkuroituneena kaukana aavalla peltomerellä - tai ehkäpä juuri siksi.


Meri on niin alkuvoimainen elementti. Meri haastaa kaikki aistit liikkeelle. Meren horisonttiin katsominen antaa luvan haaveilla jostakin suuresta tai vain antaa aihetta lepuuttaa ajatuksiaan katsellessaan aaltojen liikettä. Meren kohinan kuuntelu rauhoittaa kummasti ja tuudittaa mieltä levolliseen olotilaan. Suolaisen meren antimien haistaminen on tervetullut tuoksu makealta maistuneen hellepäivän jälkeen. Tuulen mukana lennättämät suolaiset pisarat huulille ja viilentävän aallokon lipluttelu varpaiden päällä antavat varmuutta ajatuksesta vedestä voitehista vanhinpana.
Meri on aina puhutteleva ja kunnioitusta herättävä.

Ei kommentteja: