Vanhat kirjat puhuttelevat. Kuluneeksi selattu, nahkakantinen wirsi- ja evankeliumikirjani on vuodelta 1885. En kerää varsinaisesti vanhoja kirjoja, mutta tämä kirja valitsi minut.
Kirjaimet ovat kauniin koukeroisia ja koristeellisia. Kirjoitusasu herättää lukijassa henkiin menneen maailman kunnioitetun teitittelyn. Paksua kirjaa omistajansa on selaillut ahkerasti, mutta kertoo kirja omistajansa pitkästymisestäkin. Taskusta on löytynyt kirkon penkissä lyijykynä, millä omistaja on riipustanut kirjan takakannen valkealla lehdelle kyrillisillä aakkosilla Anna-nimeään eri kirjoitusasuihin. Ihan kuin itsekin aikoinaan muistaa joidenkin oppikirjojen sivuihin harjoitelleen omaa nimikirjoitustaan pitkästyttävillä oppitunneilla. Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että kirjoittajan kouluaikana oppikirjat eivät olleet kierrätettyjä, vaan ne jäivät oppilaalle itselleen.
Mielenkiintoisin osa kirjasta on virsikirjan perään liitetty evankeliumikirjan osuus, mikä kuvastaa oman aikansa maailmankuvaa. Se sisältää runsaasti mm. eri ammattikunnille tarkoitettuja rukouksia (esim. peltomies, kauppamies, palkollinen) sekä maalla ja merellä matkuvastavaisille omat rukouskokonaisuutensa.
Pääsiäisviikko on jo kiirastorstaissa. Monet pääsiäislomaa viettävät kiirehtivät tänään niin maitse, meritse kuin ilmoitse pääsiäisen viettoon suvun, perheen ja rakkaittensa lähelle. Olkoon matkanne turvallinen. Vanhan kirjan sanoja lainaten: "...kuule minun sydämeni huokaukset, ja warjele häntä sielun ja ruumiin puolesta: anna rauha ja terveys, tarpeellinen ylöspitämys ... saata ilolla hänet kotio jälleen."
---
Kirjanmerkki Lontoosta: Despina Ceramics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti