WANHA SAARISTON WILLA : Ideoita poimimassa messuilla

2.5.2013

Ideoita poimimassa messuilla

www.nukkekotiyhdistys.fi - Photo: Willa Tammisto

Olen messuilija. Minun tulee vuoden aikana käytyä useamman kerran erilaisissa messuissa niin Turussa kuin Helsingissä hakemassa iloa arkeen ja inspiraatiota omiin tekemisiini. On ihan virkistävää ja hauskaa kurkistaa erilaisten ihmisten maailmoihin; miten eri tavalla tätä arkea jaetaan samassa maassa ja miten erilaisista asioista me suomalaiset olemmekaan kiinnostuneita. Mielestäni me olemme oikein luovaa väkeä kaikkine tekemisinemme.

Viikonloppuna olin Helsingin Messukeskuksessa tarkoituksellisesti tytärtä hänen työnsä myötä tapaamassa. Samalla kuljin kaikki hallien sopukat läpi. Viikonlopun messutapahtuma oli tyyppiesimerkki yllämainitusta luovuuden kirjosta. Saman katon alle oli kerättynä ratas- ja vaunukansa vanhempineen, pienoismallien ja käsillätekemisen isot pojat että tytöt harrastuksineen, luomuruokakulttuurista kiinnostuneet maistelijat että tuottajat sekä nelijalkaisia ystäviä emäntineen ja isäntineen.

Kuvapoimintoihin kelpuutin Nukkekotiyhdistyksen ständillä kuvatun hauskan kirjankansi-idean. Nukkekotiyhdistyksellä oli ständillään myös mielenkiintoinen äänestys parhaasta pienoistyöstä. Sillä nimellä äänestystöitä kai voisi kutsua, koska laatikkoihin suunnitellut työt olivat moneen lähtöön liittyviä miniatyyritöitä. Minua henkilökohtaisesti puhutteli hyvinkin realistiseksi tehty taideteos jo paremmat päivät nähneen ravintolan vessatilasta... Miten monipuolista voi siis olla tämäkin harrastus.

Käsillätekevien ammattilaisten joukosta poimin kuvaesimerkiksi jotakin uutta, mitä en aikaisemmin ollut vielä messuilla nähnyt. Karvaisten lemmieläinten joukkoon oli mahtunut allergiaystävällisiä iloisia lemmikkejä. Juttelin tekijän kanssa ja ymmärsin, että luovuus pulppusi vapaasti lukuisien kangaslaatikoiden keskeltä, mistä hän ja äitinsä yhdessä loihtivat satumaisia lemmikkejä. Kotona tarkemmin lueskeltuani käyntikorttia, totesin töiden tekijöiden ammentavan ideansa myös saariston miljöössä.

Taas tuli muutaman tunnin kulkemisen jälkeen täyteläinen olo. Ei siksi, että olisin sortunut makeiskojujen metrilakuihin. Aistit vain täyttyivät virikkeistä. Onnellisen oloisena poistuin kotiin sulattelemaan kaikkea messuilua ja odottelemaan mitä kaikkea viikonlopun anti tuottaa omaan luovuuteen.