Slaavilaisesta kirstusta harmaa yöpöytä

 

 

 

 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille lukijoille niin lähellä kuin kaukana. On ollut erittäin kaunis syksy. Olemme tänä vuonna saaneet nauttia normaalia pidempään lämpimästä ja kauniista syksystä. Vähäiset sateetkin ovat suurimmaksi osaksi ajoittuneet yöaikaan. Erittäin huomaavaista.

 

Vaikka lämpötilat ovat hiljalleen laskeneet, on se kuitenkin ollut kovin maltillista. Ulkona on saanut liikkua kauniin aurinkoisessa säässä ruskan värittämässä maisemassa. Melkoinen muutos lienee sitten, kun talvi pääsee jällen kerran yllättämään. Nyt en oikeastaan odota sitä, kun nautin syksyn tarjottimelta sen parhaimmista antimista.

 

Olen kuitenkin siirtynyt sisäpuuhiin. Harrastukset muovautuvat almanakan mukaan. Pitkään aikaan ei ole kuitenkaan ollut kaikille lempiharrastuksille aikaa. Pikkuiset tovit olen uhrannut sukututkimukselle, mutta "suuremmat harrastukset" vaativatkin sitten enemmän neliöitä ja hieman raskaampaa koneistoa pelkän sorminäpyttelyn lisäksi.

 

Päivityksen kirstu tuli ostettua ahaa-elämyksenä (niin kuin yleensä kaikki hyvät ostokset) vanhan tavaran kaupasta pikkurahalla. Se oli niitä "pakko ostaa" -hetkiä, vaikka järjellisesti ajateltuna oli päällimmäisenä "mihin-sinä-nyt-tätäkin-tarvitset" -olo. Olin itse asiassa ostamassa yöpöytää, kun minun ja kirstun tiet kohtasivat. Joten aivan päivän selvästi oli siis kirstun elämän seuraava vaihe jo ennalta määrätty.

 

Kirstun ensimmäiset kaksi viikkoa kuluivat ulkosalla. Se meinaan haisi polttoöljylle...vaikka ei siitä olisi ensi silmäyksellä arvannut moiseen tarkoitukseen käytetyn. Joku oli sitä maalannut järeällä otteella siniseksi ja maali oli paikka paikoin hieman lohkeillut. Mielestäni sen olisi vielä voinut antaa ollakin sellaisenaan, mutta sitten jollakin muulla läpikuultavammalla paloauton punaisella oli sitten lähdetty toteuttamaan itseään. Maalarimestari oli maalannut käsikahvojen kohdat ja itse toteuttamansa kuviot ympäri kirstua sekä kuparisen lukkopesänkin punaiseksi.

 

 

Olihan kirstu hellyyttävän kansanomainen ja slaavilaisen tunnelmallinen. Mutta sitten sen sisäosa... Eipä kiehtonut ajatus haisevien polttoöljyjen säilytykseen käytetystä yöpöydästä. Johan sitä alkaisi nähdä vauhdikkaita unia. - Haju oli vahva. Koko makkari olisi haissut kuin jokin autokorjaamo tai vähintäänkin kuin autotalli.

 

Ulkoilmassa kirstun tuulettuminen onneksi onnistui juuri mainitsemien säänhaltijoiden ollessa lempeällä päällä tänä syksynä. Uskalsin sitten vähitellen hajujen laimentuessa lähteä muokkaamaan kirstua yöpöydän tehtävään. Väriksi tuli maltillinen vaalean harmaa. Jouduin myös maalaamaan kirstun sisältä. Sisäosan vahvat hajut sain maalilla täydellisemmin loivennettua ja laimennettua. Tavoitteena maalaamisella oli myös saada sisäosasta niin siisti, että siellä voisi jotakin säilyttää.

 

Täytyy sanoa, että onnistuin tavoitteessani uudelleen maalamisella tuon tanakan kahden viikon tuulettamisen lisäksi. Nyt ei enää tunnu edes sellaista vanhan tavaran kaupan tuotteille tyypillistä tunkkaista tuoksua.

 

Ei muuta kuin hyvän yön toivotukset ja oikein raikasta syksyn jatkoa. Palailen uuden yöpöydän viereen.