14.3.2013

Sivistyksen kehto



Muutama vuosi sitten hankin huutokaupasta kehdon ilman mitään taka-ajatuksia. Kehto vain kiehtoi esineenä, mikä on katoavaa kansanperinnettä autoistuinten ja moottoroitujen vempaimien sukupolville. Totesin siinä olleen säkkikangasta muistuttaneen verhoilun, mikä aikanaan oli nauloja säästelemättä nakutettu kehdon reunoihin kiinni. Kangasta istui tiukkaan vielä muutamien jäljellä olleiden kiinnitysnaulojen kannassa. Kehdon puun väritys oli ajan myötä hyvin tummaksi tummunut ja saanut paikkapaikoin kirjavan patinan. Myyjä kertoi kehtoa säilytetyn jossain viljavarastossa. Kyllähän esineestä löytyi jäämiä jyvistä.
 
Perheen nuoriso oli sitä mieltä, että kehtoa ei missään nimessä kannata maalata. Itse väänsin mielessäni muutaman päivän henkistä peistä maalaamisesta. Kun sitten päätin tarttua pensseliin, päätin niellä hiljaa nuorison mutinat maalaamisesta. Vaikka satavuotias vanhus olisi arvokkaampi ilman maalipintaa, se ei olisi ollut salonkikelpoinen paraatipaikalle olohuoneeseen. Mielessäni ei syntynyt mielikuvaa esineen alkuperäisestä tarkoituksesta pikkuisen lapsen puhtoisena kehtona. Pölyn ja lian puhdistamisenkin jälkeen, se näytti nimenomaan navetan ylisillä hyppineiden hiirien ruokapaikalta. Otin tietoisen riskin kehtovanhukselta anteeksipyytäen ja maalasin sen puhtaanvalkeaksi.
 
Kehto komistui ainakin minun silmissä. Se on saanut toimia muutaman vuoden valmistamieni koristetyynyjen "säilytysastiana". Uuden tehtävän kehdolle asetin viikonlopun siivousvimmassa, kun tuskailin lehtihyllyssä, televisiotasolla ja olohuoneen pöydällä pölyttyvien sisustuslehtien säilytyksen kanssa. Sitten tuli ahaa-elämys, kun katselin kehtoa uusin silmin ja ymmärsin ajatella sille muunlaista käyttötarkoitusta. Kehto oli kuin nakutettu lehdille. Nyt kehto lehtineen "istuu" olohuoneeseen entistä mutkattomammin. Eikä niitä rakkaimpia sisustuslehtiäkään vielä tarvinnut kiikuttaa lehtiroskikseen.
 
Kehto toimii symbolisesti sivistyksen kehtona. Uusia, freesejä ajatuksia synnyttävänä alkulähteenä kaikenmaailman sisutuspuuhilleni.

Ei kommentteja: