13.3.2013

Ruusuvaasit

 
Naistenpäivänä vietin laatuaikaa lähinaisten eli omien tyttärieni kanssa. Miten ihanaa onkaan huomata, että aikustuneiden tyttärien kanssa muutama tunti hurahtaa jutellessa ja asiat assosioituvat sinne tänne verbaliikan kukoistaessa. Eli puheliaista naisihmisistä on kyse. Kotiuduttuani tapaamisesta minua odotti ruusupuketti keittiön pöydällä. Kaunis ele perheen isännältä.
 
Koira & kissa -huushollissa tulee tosin olla aina muistamassa kukkien asettelu elämää kestävään paikkaan. Muutamat kerrat vuosien varrella kauniit kukkakimpuni ovat maanneet pitkin pituuttaan pöydällä kuin pöydällä kera kastuneen pöytäliinan ja ... maton. Viritelmiä on ollut erilaisia. Kesällä on pystynyt kukat viemään yöksi viileään kuistille tai parvekkeelle. Talvella on kokeiltu keittiön lavuaarissa puoli makaavaa asentoa yön tunteina. Ikineito-kissani on viehtynyt kummasti leikkokukkiin. Se on kuin jokin vimma, että sieltä kukkavaasista pitää saada juoda sitä vettä, vaikka kuinka haasteellinen vaasi olisi kyseessä. Niinpä näidenkin kukkien kohtalona oli ensiksi kaatua mässähtää keittiön tiskipöydällä aamun tunteina pitkin pituuttaan valuttaen vedet vaasista. Vaikka ihan tarkoituksella ne oli asteltu ensin piukkaan vaasiin ihan kuin hämätäksemme, että tästä vaasista nyt mitään vettä löytyisikään, mutta jälleen kerran kissa oli oivaltanut asian. En tiedä mitä eteeristä eliksiiriä kissani vaasin vedestä saa, koska vettä on kuitenkin aina hänen kipossaan tarjolla - puhumattaakaan koiran isosta vesikupista, missä hän myös käy tilaisuuden tullen.
 
Mutta ajan myötä yleensä tulee niitä ahaa-elämyksiä. En ole halunnut luopua kauniista leikkokukista vain kissan vaasivesi-ilmiön vuoksi. Nyt päätin laittaa kukat läpinäkyvään erittäin paksunlaiseen lattiavaasiin. Näitä sattui varastosta parit löytymään. Niitä on tullut ostettua isoja ylioppilasruusuja varten. Nyt niille tuli uudenlainen laajennus tehtäväkenttään. Kaunis punainen vaasi pääsee läpinäkyvän vaasin sisältä näkyviin ja vaasi seisoo tukevasti maassa kissan janolta varjeltuna. Taas voi todeta, että aina aika tavaran kaupittelee eli uusiokäyttöä vain odotteli tämäkin megavaasi. Harmi, etten ollut tätä yksinkertaista ideaa aiemmin tajunnut. Nyt ruusut hehkuvat keväisessä auringonpaisteessa kotia kaunistaen.
 
 .

2 kommenttia:

Haltiakummi kirjoitti...

Onpas tänne "pirttiin" tullut uusi ilme, selkeydessään oikein kiva, tyylikäs ja jotenkin avoin. Kivalta näyttää tuo punainen malja tuolla isossa sylinteri maljassa, mullakin on jossain tuommoinen iso maljakko, mutta ei se kyllä noin suuri ole, että vois "matkia" :))

Willa Tammisto kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi. Valoa ja iloa lumihankien keskelle.