Ruohonleikkurin olisi varmasti ollut ihan hyödyllistä käynnistää loman aikana ja nyt en puhu kesälomasta. Maa tosin on niin märkä kuin uppouitettu taulusieni, jos tällainen vertaus opettajan arkipäivään sallitaan. Siis ruohonleikkurilla ei ole asiaa pihamaalle, vaikka sillä pikkuisen olisi syksyn ruohokenttää voinutkin siistiä. Haravat kylläkin ovat heiluneet niin meillä kuin muillakin etelän ihmisillä joululomien aikana. Pihamaalta on ollut aihetta kerätä lehtien lisäksi menneen myrskyn jäljiltä muutamat oksatkin.
Mitäpä tässä säistä valittamaan, onhan vihreä elämän väri. Sitä emme ehkä huomaa arvostaa, kun se ympäröi meitä kaikkialla. Itse tajusin tämän 10 vuotta sitten. Aivan - siis NÄIN vihreyden. Siihen tarvittiin australilainen aavikon reunalla kasvanut vaihto-oppilas, joka esitti uuden käsityksen vuodenajoista. Hän ei niinkään katsonut luonnossa tapahtuvaa muutosta, vaan värimaailmaa. Hän jakoi vuodeaikojen kulun kahteen väriin eli vihreään ja valkoiseen.
Kyllä sitä lunta sitten saadaan ehkä tammikuun lopulla tai ainakin helmikuussa. Lämmityskustannuksissa säästetään ja lumitöitäkään ei tarvitse tehdä. Tosin lasten kanssa luistelu- ja jääkiekkokausi luonnonjäillä jää vihreänä vuodenaikana lyhyeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti