18.12.2011

Valkeata joulua odotellessa







Viime vuonna välipäivinä olimme mieheni kanssa ajelemassa lumenvalkeassa jouluisessa säässä. Teimme pienen pysähdyksen kaupungin keskustassa olevassa sisustusliikkeessä. Siellä oli meneillään täysi hyörinä myymälän lämmittämisessä, koska oli paukkupakkanen. 

Vaihdoimme kuulumisia myyjän kanssa ja samalla katselin talon tarjontaa. Silmiini osui yksin jäänyt pikkarainen tontunpoikanen. - Niin hän pääsi sitten meidän mukaamme Willa Tammistoon koko perheen iloksi.

18.12. Nipa Hyppynen, mäkitonttu

Nipa-tonttu rakastaa talvea ja ulkoilua mäessä. Nipa on mestari mäkihypyssä, kevytrakenteinen kun on ulkoiselta muodoltaan. 

Lapset rakastavat pientä ja näppärää Nipaa. Nipa-tonttu lähteekin mielellään koko perheen voimalla laskemaan mäkeä pulkalla. Nipa istuu sutjakasti takin taskussa tai sujahtaa huppuun piiloon, kun kovin lumipyräys on lentämässä kasvoille. Rennon mäkiretken jälkeen Nipa istuu mielellään höyryävien kaakaomukien katveessa ja iloisesta retkestä kertoo hänen ulkoilmasta hehkuvat posket ja hymysuu.

Talvi 2011 on osoittautunut melkoiseksi haasteeksi lunta rakastavalle Nipalle. Mutta keinot ovat monet, jos vain tahtoa riittää. Lumisempia kelejä odotellessa Nipa-tonttu istuu talon äiti-ihmisen wanhassa nuken kehdossa ja antaa ajatuksensa lentää lumisempiin maisemiin.  Kehto menopulkkanaan hän huristelee nojatuolissa pitkin lumenvalkoista neulottua torkkupeittoa odotellen liukkaampia kelejä ulkona.

Ei kommentteja: